318 ja Kauppakadun kulmassa sijaitsevassa elokuvateatterissa ja satamatorin laidassa sijainneessa Vellamo-kahvilassa. Ruoka oli ratsuväkiprikaatin aikana sangen vaatimatonta, eikä sitä aina riittänyt tarpeeksi ainakaan alokkaille. Ruokailuun mentäessä – kummallakin ratsuväkirykmentillä oli oma ruokala – jaettiin miehille leipä jota kutsuttiin faneeriksi. Tämä kovaksi kuivattu leipä oli usein niin kovaa, että huonohampaisimmat saattoivat katkaista siihen hampaansa. 1930-luvulla heikkohampaisimmat velvoitettiinkin kastamaan leipänsä ensin vedessä. Varsinainen ruoka oli useimmiten keittoa tai perunaa ja kastiketta. Tyypillistä oli lihan niukkuus keitoissa ja kastikkeissa. Parhaimpana ruokana 1920-luvun puolivälin Hämeen rakuunarykmentissä muisteltiin myöhemmin olleen veteen keitetyn riisivellin. Urheilu oli erityisen suosittu harrastus Lappeenrannan varuskunnan piirissä ennen sotia. Jo pian Lappeenrantaan siirtymisen jälkeen aloitettiin ratsuväkiprikaatissa puuhata voimistelu- ja urheiluklubin perustamista. Rykmentteihin valittiin myös erityiset urheilu-upseerit. Varuskunnassa harrastettujen urheilulajien piiriin kuuluivat ratsastuskilpailujen lisäksi muun muassa yleisurheilu, pesäpallo, jalkapallo, jääpallo, uinti, suunnistus, eri hiihtolajit murtomaahiihdosta hiihtoratsastukseen ja tietenkin ampumakilpailut. Upseerit harrastivat erityisesti “gentlemannilajina” pidettyä nykyaikaista viisiottelua. Urheilukilpailuja käytiin prikaatin eri yksiköiden välillä ja armeijan eri yhtymien välillä. Käytiin myös varuskunnan ulkopuolella siviilikilpailuissa. Ratsuväkiprikaati järjesti itsekin kilpailuja. Kilpailuissa kunnostautuneille annettiin erilaisia palkintoja. Hyvin menestyneelle saatettiin antaa myös ylimääräistä lomaa. Niitemaan mukaan ratsuväkiprikaatin menestynein urheilija lienee ollut Hämeen ratsurykmentin kornetti Eino Penttilä, joka heitti keihäässä vuonna 1927 maailmanennätyksen 70,64 ja sai muun muassa Los Angelesin olympialaisissa keihäänheiton pronssimitalin. Ratsuväkiprikaatin vahvin laji oli kuitenkin ratsastus. Prikaatin rykmentit olivat harrastaneet sitä jo aikaisemmillakin sijoituspaikoillaan, Niitemaan mukaan etenkin Uudenmaan rakuunarykmentin ja Suomen Kenttäratsastusseuran yhteistyö Helsingissä oli antoisaa lajin kehityksen kannalta. Lappeenrantaan sijoitettujen ratsuväkiupseerien keskuudessa ratsastusurheilulla oli vahva asema. Innokkaita olivat etenkin jo ennen itsenäisyyttä Suomen rakuunarykmentissä palvelleet upseerit. Jo kesällä 1921 järjestettiin Lappeenrannassa Suomen rakuunarykmentin 20-vuotisjuhlien yhteydessä ratsastuskilpailut, joissa oli mukana joukko vanhan rakuunarykmentin upseereita ja aliupseereita. Lappeenrantaan muuton jälkeen perustettiin vuonna 1923 Hubertusklubi. Upseerikerholla kokoontuvaan klubiin liittyivät kaikki upseerit. Ratsastusurheilua kehitti myös joidenkin upseerien Euroopan eri ratsuväkiopistoissa suorittamat tutkinnot.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=