324 14.3 Varuskuntakaupungin sotavuodet 6.10.1939 määrättiin armeijakunnan alaiset joukot suojajoukkokokoonpanoon siirrettäviksi yleisesikunnan määräämille paikoille. Seuraavana päivänä lähtivät Ratsuväkiprikaatin joukot ratsain Lappeenrannasta keskitysalueelleen Karjalan Kannakselle. Ratsuväkiprikaati vahvennuksineen muodosti Uudenkirkon ryhmän (U-ryhmä). Muut maavoimien kaaderijoukkojen perustamat ryhmät olivat Muolaan ryhmä, Lipolan ryhmä ja Raudan ryhmä. Uudenmaan rakuunarykmentin keskitysalue oli Kanneljärven pitäjän Kuuterselkä ja Sahakylä. Hämeen ratsurykmentti sijoitettiin sen lounaispuolelle. U-ryhmän esikunta oli Uudenkirkon kirkonkylässä. Lappeenrannan varuskunta ei suinkaan jäänyt tyhjilleen ratsuväkiprikaatin lähdettyä. Talvisodan aikana Saimaan etelärannasta alkava alue Lappeenranta mukaan lukien toimi Kannaksen armeijan ensimmäisenä huoltoalueena. Lappeenrannan varuskunta sijaitsi toisen armeijakunnan noin 50–60 kilometrin syvyisen toimintavyöhykkeen takana. Kasarmeja oli siten mahdollista käyttää huoltoon tai majoittaa sinne sairaita tai lepoa tarvitsevia joukkoja. Huoltokeskus Lappeenrannassa oli ammus- ja ruokavarikkojen lisäksi muun muassa korjaamoja, kenttäpostikonttori ja sotasairaala. Sairaala tosin siirrettiin myöhemmin Sippolaan. Varuskuntaan sijoitettiin myös kenttäarmeijan tarvitsemia täydennysjoukkoja. Ratsuväen täydennysrykmentti aloitti toimintansa Lappeenrannassa jo lokakuun puolivälissä 1939. Sen komentajana toimi majuri C-G. Wahren. Rykmenttiin kuului esikunnan ja esikuntaeskadroonan ohella viestiosasto, 4 kiväärieskadroonaa sekä konekiväärieskadroona. Tammikuun alussa muodostettiin uudet yksiköt. Kokonaisvahvuudeksi tuli kaksi pataljoonaa, joissa kummassakin oli kolme eskadroonaa. Yksiköistä muodostettiin Sissipataljoona 3 ja Ratsuväen koulutuskeskus 2. Sissipataljoona siirrettiin Laatokan koillispuolelle. Lappeenranta oli myös liikenteen solmukohta esimerkiksi evakuoinnissa keskemmälle Suomeen. Mikkelistä koottiin liikennepiirin autoja Lappeenrantaan, josta ne lähetettiin edelleen. Lappeenranta oli myös hinaajilla ja proomuilla suoritettujen vesikuljetusten solmukohta. Evakuoituja eläimiä kuljetettiin Lappeenrannasta eteenpäin pääosin jalkaisin, mistä merkkinä oli Lappeenrannan ja Mikkelin väliset tienvierustat syöty kokonaan puhtaaksi ruohosta. Huolto- ja korjaustoimintaa hoitamaan keskitettiin Lappeenrannan varuskuntaan sodan ajaksi useita osastoja. Näitä osastoja olivat Toivasen mukaan muun muassa Turussa, Lahdessa ja Helsingissä perustetut ja Lappeenrantaan keskitetyt 8. ja 10. polttoaineosasto, 19. ja 20. autokomppania, 9. ja 10. sairasautokomppania ja 8. autokorjaamo. Lappeenrannassa perustettiin lisäksi 8. radanrakennuskomppania ja 8. erillinen autokorjaamo. Lappeenrannan varuskunta toimi ylimääräisen kertausharjoituksen aikana muiden varuskuntien tapaan keskuksena, jossa perustettiin lukuisia myöhemmin sotaan osallistuneita joukko-osastoja. Lappeenrannassa lokakuun puolivälistä lähtien perustetut reservijoukot kuuluivat pääosin 11. divisioonaan (vuoden 1940 alusta nimeltään 2. divisioona). Divisioonan komentajana toimi eversti Eino R. Koskimies koko talvisodan ajan. Monet Lappeenrannan ja sen lähikuntien reserviläisistä kuuluivat everstiluutnantti Lasse Leanderin komentamaan Jalkaväkirykmentti 31:een, joka aloitti sodan 11. divisioonan pääpuolustuslinjalla. Lappeenrannassa myös perustettiin tai ainakin varuskuntaan koottiin perustamispaikoistaan Jalkaväkirykmentti 13, lokakuun puolivälissä 1939 Kenttätykistörykmentti 11:n ensimmäinen patteristo, 11. linjanrakennuskomppania (vuoden 1940 alusta nimeltään 2. linjanrakennuskomppania ja myöhemmin osa Viestipataljoona 19:ää) ja 17.10. Viipuriin keskitetty 12. tienkorjauskomppania. Eero Muinosen kokoamien tietojen mukaan edellä mainittujen osastojen ohella perustettiin Lappeenrannassa 14. kenttäsairaala, 11. sillanrakennuskomppania, Eskadroona/Kevyt osasto 11, osia 11. viestikomppaniasta, Kuljetusesikunnat 8–11 (Lappeenrannan ympäristö), 8. erillinen autokorjaamo ja 8. radankorjauskomppania. Helmikuuhun 1940 oli Lappeenrantaan sijoitettuna myös Topografikunnan alainen Karttavarasto 2, 23. raskas ilmatorjuntakiväärijoukkue ja Sotasairaala 3. Joukko-osastojen kiireistä perustamista varuskunnassa ja siirtoa rintamalle kuvaa esimerkiksi Hämeen ratsurykmentin reserviläisen ratsumiehen Arvo Karhun kertomus Kevyt osasto 2:n alkuvaiheista. Rauhan ajan ratsuväkivaruskunnan reserviläisistä muodostettuja eskadroonan vahvuisia kevyitä osastoja käytettiin divisioonien yhteydessä tiedusteluun, sivustojen suojaamiseen ja reservitehtäviin. Osastoja komensi yleensä vakinaisessa väessä palveleva upseeri, hevoset olivat pakko-otettuja maalaishevosia.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=