325 Lappeenrannassa perustettuun yksikköön reservistä kutsutun Arvo Karhun mukaan osasto koottiin 13. lokakuuta 1939 varuskuntaan Hämeen ratsurykmentin kolmanteen eskadroonaan jossa miehille jaettiin punaiset housut, kannukset ja ratsuturkit. “Haimme Huhtiniemestä pimeästä metsästä hevoset, joita isännät viluissaan oikein tarjosivat meille. Veimme hevoset kasarmialueen talleihin, koska vakinainen ratsuväki oli jo lähtenyt Karjalan kannakselle. Hevoset satuloitiin pimeässä yössä. Kyllä siviilihevoset pelkäsivät sitä hulinaa. Ratsastimme rautatieasemalle ja lastasimme hevoset junaan lutin perkeleitten säestämänä. Määränpäänä oli Äyräpään sotalaituri”. Varsinaisen varuskunnan ulkopuolella toimi kaupungissa talvisodan aikana – Lönnrotin kansakoululla – myös kaksi alokaskurssia. Kurssille osallistui lyseolaisia ja kansakoulun päättäneitä poikia. Kurssi toimi Lappeenrannan sotilaspiirin piiripäällikön majuri E. Karvisen valvonnassa, kurssin vääpelinä toimi Johannes Wolkoff ja sivutoimisina johtajina eri reservin upseereita. Joulukuun puolivälissä 1939 alkaneen ensimmäisen kurssin pojista siirtyi valtaosa tammikuun Kouvolan järjestelykeskukseen ja sieltä rintamalle. Lappeenrannassa kurssilaiset ottivat osaa muun muassa vartiopalvelukseen, partiointiin ja tulipalojen sammutuksiin. Helmikuun alussa alkoi toinen alokaskurssi, jonka toiminta jatkui huhtikuun alkupuolelle. Kakkoskurssi jouduttiin pommitusten vuoksi siirtämään helmikuun 20. päivänä Lappeelle. Kurssille osallistuneen Niilo Karhun erääseen lehtiartikkeliin kirjaamista kurssin aikaisista muistelmista saa välähdyksen myös talvisodan aikaisesta, rintaman takana sijaitsevasta varuskuntakaupungista, Lappeenrannasta. “Lönnrotin koululta painelimme tietenkin hälytyksen alkaessa ilmasuojaan kirkonvallien suojahautaan kuusten alle. Siellä meni joskus pitkäkin aika. Harjoituksissa kävimme Huhtiniemessä. Sitten muistaakseni muutimme Palokunnantalolle, mistä mentiin hälytyksen alkaessa Etelä-Savon pommisuojaan. Siellä olimme silloinkin, kun Yhtymän pommisuoja sai täysosuman. Koneet olivat vielä näkösällä, kun juoksimme pahoin pommitettua Kauppakatua alas Yhtymän suojaa raivaamaan. –– Muistissa ovat säilyneet myös ne hyytävän kylmät tähtikirkkaat yöt, joina alhaalla satamassa pyöritimme lotjan ruumasta 50 kilon rotulitynnyreitä jäisiä lankkuja pitkin laiturille ja lastasimme niitä kuorma-autoihin, samoin kuin ne yöt, joina lastasimme vanhalla asemalla hyökkäysvaunuja rintamalle.” Talvisodan pommitukset aiheuttivat tuhoja myös varuskunnassa. Kaupungissa oli satanut lunta sunnuntaihin 25.2.1940. Tämä oli estänyt lentotoiminnan, mutta sunnuntaina havaittiin kaupungin yllä yksinäinen pommikone; ilmeisestikin varuskunta-aluetta tiedustellut kone myös pommitti Lappeenrannan viidettä kaupunginosaa. Ratsuväki oli juuri tuonut varuskunta-alueen talleihin hevosensa ja siirtynyt hiihtojoukkoina Laatokan Karjalaan mottitaisteluihin. Liikehdintä oli ilmeisesti havaittu, sillä maanantaina 26.2. kohdistui Lappeenrannan varuskuntaan ja rautatieaseman tienooseen rajuja pommituksia. Ensimmäinen 56 koneen aalto ilmestyi kaupungin yläpuolelle kello 11.50 ja toinen 45 koneen aalto kello 12.25. Varuskunnassa muutama kasarmirakennus vaurioitui pommituksissa ja yhdeksän tallia tuhoutui kokonaan. Åke Nordstöm kertoon Lappeenrannan pommituksia käsittelevässä kirjassaan sirpale- ja palopommien tehneen erittäin suurta tuhoa osuessaan hevosia täynnä oleviin hevostalleihin: “Suuret naftaa sisältävät palopommit sytyttivät varsinkin hirsirakenteiset tallit välittömästi täydellisesti tuleen niihin osuttuaan. Niiden sammutustyö oli tuomittu epäonnistumaan jo alkuunsa. Talleihin osuneet sirpalepommit lennättivät sirpaleensa hevosten joukkoon tappaen ja haavoittaen niitä. Sammutusmiehistä oli sydäntä raastavaa kuulla haavoittuneiden ja tallissa pilttuihinsa palavien hevosten karmivaa hätähuutoa ja
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=