326 tuntea voimattomuutensa näiden auttamisesta. Monen sammutustyössä mukana olleen palomiehen mieleen on tästä jäänyt häviämätön ikävä muisto.” Joidenkin sotilaiden kuoleman ohella talleihin tuoduista hevosista kuoli noin 70. Talvisodan suurpommituksissa havaittiin puutteita Lappeenrannan väestönsuojeluorganisaatiossa – Toivasen mukaan osa väestönsuojahenkilöistä siirtyi maaseudulle pommituksia pakoon. Tämän vuoksi helmikuussa 1940 perustettiin väestönsuojakomppania. Sitä johdettiin aikaisemmasta vapaaehtoisorganisaatiosta poiketen sotilaallisesti ja se asui kasarmimajoituksessa. Väestönsuojakomppania huolehti väestönsuojelutehtävien ohella desanttien torjunnasta ja erilaisista vartiointi- ja evakuointitehtävistä. Rauhan tultua talvisodan jälkeen vetäytyi toinen armeijakunta luovutetuilta alueilta ainoaa kunnollista autotietä eli Viipurista Lappeenrantaan johtavaa tietä pitkin. Osa joukoista majoittui Lappeenrantaan. Lappeenrantaan sijoitettiin välirauhan solmimisen jälkeen eri ryhmittymien esikuntia – muun muassa Rajavartiosto 2:n esikunta kesällä 1940 edelleen vuoteen 1941 saakka. Varuskuntaan sijoitettiin myös huoltojoukkoja ja koulutusyksikköjä. Lappeenrannan kautta siirtyi myös luovutetun alueen väestö evakkoon. 2. divisioonan joukkoja ei kotiutettu, vaan talvisotaan asevelvollisina lähteneiden miesten palvelusaikaa pidennettiin kahteen vuoteen. Moskovan rauhan jälkeen I armeijakuntaan alistetun 2. divisioonan joukot olivat vetäytyneet maaliskuun puolivälin jälkeen Lappeenrannan seudulle ja ryhmittyneet Lappeenrannan ja Vuoksen välille. Toivasen luonnehdinnan mukaan välirauhan kaudella Lappeenranta, Lauritsala ja Lappeen pitäjän osat muodostivat “eräänlaisen suuren sotaleirin”. Sotilaitten määrän vuoksi jouduttiin muun muassa päävartion arestihuoneiden täytyttyä käyttämään arestikoppeina myös linnoituksen vankilan sellejä. Prikaatijärjestelmään siirtymisen jälkeen oli 1. prikaati majoitettuna Lemin seudulla ja 2. prikaati Taipalsaaren seudulla. Joukkojen määrää nostivat laajamittaiset linnoitustyöt. Rauhan tultua myös ratsuväkiprikaati palasi Lappeenrantaan. Varuskuntaan tuli uutena joukkoosastona kasarminsa Terijoella menettänyt, jo vuonna 1936 prikaatille alistettu Jääkäripataljoona 1. Ratsuväkiprikaatin rykmenteille välirauhan aika merkitsi joitakin sotakokemuksiin perustuvia organisaatiomuutoksia. Koulutuksessa kiinnitettiin erityistä huomiota muun muassa panssarintorjuntaan, maastoliikuntaan ja toimimiseen hiihtoratsain. Esitettiin myös ajatuksia siirtymisestä motorisoiduiksi joukoiksi. Joukot osallistuivat myös Salpalinjan rakennustöihin. Vanhaan varuskuntakaupunkiinsa palanneen prikaatin mukana seurasi myös aiemmin muualle sijoitettu Ratsastava patteri. Se majoitettiin aluksi vanhalle kasarmialueelle. Myöhemmin patteri siirrettiin nykyisen Päällystöopiston alueelle 1930-luvulla rakennettuun kasarmirakennukseen, jossa oli aiemmin ollut majoitettuna Ratsuväkiprikaatin aliupseerikoulu. Ratsastavan patterin päällikkönä toimi kapteeni Uolevi Vesenterä. Lappeenrannassa patteri rakensi ns. Lappeenrannan sillanpääasemaa, muun muassa tuliasemia, korsuja ja erilaisia esteitä. Jääkäripataljoona 1 majoitettiin linnoitukseen. Vuonna 1940 linnoituksessa oli myös 18. talouskomppania, joka hoiti elintarvikekenttämakasiinia. Kesäkuun alussa 1941 tuli kenraalimajuri Georg Palmrothin tilalle ratsuväkiprikaatin komentajaksi Uudenmaan rakuunarykmentin komentaja Harry Alfthan. Samalla hänet korotettiin kenraalimajuriksi. Uudenmaan rakuunarykmentin komentajaksi määrättiin everstiluutnantti Hans von Essen. Jatkosodan edellä 14.6.1941 Lappeenrannan varuskuntaan välirauhan aikana sijoitetut joukko-osastot – ratsuväkiprikaati ja Jääkäripataljoona 1 – siirrettiin junalla Uimaharjuun. Siellä ne muodostivat Ryhmä O:n yhdessä 2. jalkaväkiprikaatin kanssa. Ratsuväkiprikaatin siirryttyä kesäkuun puolivälissä 1941 Uimaharjuun sijoitettiin varuskuntaan syyskuun alusta 1941 Jalkaväen koulutuskeskus 18. Osin Lahdessa sijainneella koulutuskeskuksella oli Lappeenrannassa toimintaa marraskuun loppupuolelle asti. Syyskuussa 1941 Lappeenrantaan perustettiin myös kotiseutuhevossairaala sekä vielä verentutkimusasema. Syksyllä 1941 kaupungissa oli lisäksi Lappeenrannan jakelutoimisto, Linnoitustöiden keskuskassa sekä työpiirejä ja työryhmiä. Vuosina 1942–1944 taas varuskuntaan oli sijoitettu Jalkaväen koulutuskeskus 3, vuosina 1941–1944 myös Ratsuväen koulutuskeskus ja vuosina 1941–1942 Järjestelykeskus 1. Lisäksi Lappeenrantaan oli sijoitettu huoltojoukkoja, 65. sotasairaala ja Ilmatorjunta-asekorjaamo. Lappeenrannan rooli neljännen armeijakunnan huoltokeskuksena korostui edelleen kesällä 1944. Kesällä 1944 oli Lappeenrannassa myös Henkilötäydennyskeskus 1. Varuskuntaan sijoitettiin myös hevosia. Uudenmaan rakuunarykmentti luopui hevosistaan 24.1.1943
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=