344 Pentti Papinahon tekemän rakuunapatsaan, joka sijoitettiin linnoitukseen johtavan tien varteen. Lappeenrannan matkailupäällikkö katsoi joka tapauksessa, että vaikka rakuunapataljoona siirtyisikin Mikkeliin, kaupungissa säilytetään kesäisin ratsastavat vuoden 1922 asetakkeja käyttävät ratsastajat. Matkailupäällikkö arveli näiden itse asiassa tulevaisuudessa herättävän entistä enemmän nostalgiaa. Myös sotilassoitto tulisi jatkumaan. Rakuunapataljoonan lopettamisen jälkeen esiin nousi kysymys Lappeenrannan laajojen varuskuntaalueiden käytöstä tulevaisuudessa. Vielä vuoden 1988 aikana tulkittiin armeijan luopuvan myös Lappeenrannan varuskunnan alueesta. Puolustusvoimat katsoi kuitenkin tarvitsevansa edelleen varuskunnan rakennuksia, useat rakennukset muun muassa olivat varastokäytössä. Siten esimerkiksi esitykset alueen ottamisesta kaupungin asuinkäyttöön tyrmättiin kaupungille annetussa lausunnossa. Vuoden 1988 puolivälissä perustettiin työryhmä pohtimaan varuskunta-alueen tulevaa käyttöä ja pataljoonan lopettamisen seurauksia Lappeenrannalle. 16.5.1989 puolustusministeri Ole Norrbackille luovutetussa muistiossa ehdotettiin varuskunta-alueen saneeraus- ja rakennustöihin käytettäväksi vuoteen 1994 mennessä yhteensä 35 miljoonaa markkaa. Keskeiseksi tekijäksi nähtiin Päällystöopiston kehittäminen. Opiston arveltiin tulevaisuudessa laajenevan ja oppilasmäärän kasvavan. Päällystöopistolle ehdotettiin rakennettavaksi muun muassa uudet oppilasmajoitustilat, kuntotalo, esikunta- ja kouluttajatilat, ajoneuvokatokset ja auditorio. Päällystöopiston kehittymiseen uskoi myös muistion vastaanottanut ministeri. Toisen Lappeenrannan varuskunta-alueen käyttöä pohtineen työryhmän selvitys valmistui vuoden 1990 alkupuolella. Työryhmä päätyi esityksessään kolmeen vaihtoehtoon. Tuleva toiminta oli ensimmäisen vaihtoehdon mukaan mahdollista keskittää Päällystöopiston alueelle, jonne tuli mahdollisesti myös rakentaa lisää tiloja. Toisen vaihtoehdon mukaan toiminnat sijoitettaisiin rakuunamäelle eli vanhalle varuskunta-alueelle, ja päällystöopiston alueelle ei rakennettaisi kuin se, mitä rakuunoiden alueelle ei voitaisi sijoittaa. Kolmannen mallin mukaan koko rakuunamäki säilytettäisiin puolustushallinnon alueena ja päällystöopiston toiminta mukautettaisiin sen mukaan. Käytön kannalta vaihtoehdot katsottiin tasaväkisiksi. Pääesikunnassa todettiin tulevien päätösten olevan pitkälti kiinni siitä, millaista toimintaa alueelle tulisi ja olisiko joku valmis maksamaan rakennuksista. Kaupanteon esteenä katsottiin toisaalta olevan museoviraston kanta siitä, että kasarmialueen rakennukset olivat säilytettäviä. Sinänsä myös pääesikunta oli rakennusten säilyttämisen kannalla ja katsoi, että uusien rakennusten rakentaminen tuli sijoittua päällystöopiston alueelle. Rakuunoiden jättämien tilojen katsottiin sinänsä sopivan kehittyvän Päällystöopiston tarpeisiin. Kaakkois-Suomen sotilasläänin uusi komentaja, kenraalimajuri Heikki Koskelo katsoi helmikuussa 1990 julkaistussa haastattelussa armeijan tarvitsevan tilaa, joissa voidaan järjestää kertausharjoituksia, henkilökunnan koulutustilaisuuksia ja varusmiesten erikoiskursseja. Lappeenrannassa oli Koskelon mukaan kaikki tähän toimintaan tarvittava valmiina: ruokala, kasarmit ja päällystöopistossa opettajat. Vanhat kasarmit oli hiljattain peruskorjattu, yksi niistä jopa opetustarkoituksiin. Lappeenrannan varuskunta näyttää siten jäävän paikalleen vielä varusmiesjoukko-osastojen siirtämisen jälkeenkin. Päällystöopiston johtajan Antero Pärssisen mukaan “On luonnollista, että Rakuunoiden siirtopäätös on koettu täällä kipeänä. Lappeenrannan varuskunta ei kuitenkaan tyhjene vaan sinne jää edelleen noin 500 sotilasta, joista valtaosa tulee ympäri Suomea opiskelemaan vaativaan sotilaskouluttajan, -johtajan ja -kasvattajan tehtävään”.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=