106 rakennuksen muoto poikkesi linnoituksen kasarmeista ja katto oli katettu turpeella. Nikolain linnakkeen sotilasrakennukset rakennettiin 1790-luvulla samanaikaisesti etulinnakkeen vallitusten kanssa. Lappeenrannan insinöörikomennuskunnan selvitysten mukaan rakennusten valmistumisvuosi oli 1792. Vuodelta 1799 olevien rakennustietojen yhteydessä mainittiin erityisesti rakennukset tehdyn kreivi Suvorov Rimninskyn kaudella. Kasarmista sortui vuosisadan vaihteessa yksi seinä, ja se oli siksi jonkin aikaa tyhjillään. Myöhemmin, 1810-luvulla, kasarmissa sijaitsi muun muassa majoitushuone upseerille. Vuonna 1823 kasarmi purettiin. 8.5.7 Insinööritalo Komendantin talon, vartiorakennusten ja kasarmien ohella merkittävimpiä Lappeenrantaan rakennetuista sotilasrakennuksista oli insinööritalo eli insinöörikomennuskunnan käytössä ollut rakennus (numero 14A/B). Hirsirakennus sijaitsi linnoitusniemen ylätasanteella, nykyisen radiotalon paikalla. Se muodosti keskusaukion umpinaisen koilliskulman. Insinööritalon asemakaavallinen sijainti liittää sen tärkeäksi osaksi vuoden 1774 asemakaavaa. Kesäkuussa 1799 laaditussa selostuspiirustuksessa Lappeenrannan insinöörikomennuskunta ilmoittikin omassa käytössään olleen rakennuksen rakennusvuodeksi vuoden 1774. Rakennuksesta ei ole säilynyt Viipurin kuvernementin atlaksessa esitetyn fasadikuvan ohella kuin tämä insinöörikomennuskunnan laatima julkisivupiirustus. Sen mukaan insinööritalo oli pitkälti muiden 1770-luvun rakennusten kaltainen. Julkisivua jäsensivät koristeelliset ikkunapuitteet sekä kattoikkunoin varustettu korkea aumakatto. Kuvernementin atlaksen kuvaan rakennuksen ikkunalaudat oli piirretty vaatimattomammin koristelluiksi, oikeampi esitys lienee kuitenkin jälleen Pietarissa säilynyt insinöörikomennuskunnan itsensä päiväämä julkisivukuva. Päärakennuksessa asui, ainakin vuonna 1803, kaksi insinöörijoukkojen yliupseeria. Kaksi rakennuksen huoneista toimi piirtämönä ja konttorina. Rakennus koostui kahdesta osasta. Suorakaiteen muotoinen osa sijaitsi keskusaukion itäkulmassa (numero 14A). Rakennuksen pääty oli kohti vesiportille johtavaa katua, kadun toisella puolen oli kivisen komendantintalon pääty. Insinööritalon toinen osa (numero 14B) taas sijaitsi aukion pohjoispäässä. Rakennukset olivat vain kulmistaan kiinni toisissaan. Rakennuksesta toiseen ei ollut varsinaista kulkuyhteyttä. Kuitenkin sijoittamalla rakennukset kulmittain muodostettiin keskusaukion koillisnurkkaan samantyyppinen umpikulma kuin L-volyymisessä komendantintalossa aukion kaakkoiskulmassa. Suorakaiteenmuotoinen päärakennus toimi insinööriupseerien asuin- ja työtilana ja pienempi, aumakattoinen rakennus oli insinöörijoukkoihin kuuluvien mestareiden ja palvelijoiden asuinrakennus. Joissakin linnoituksen rakennuksia kuvaavissa selvityksissä taloa nimitettiin insinöörijoukkojen kasarmiksi. Molempiin rakennuksiin oli käynti pihan puolelta. Insinööritalossa pihan puolella oli lisäksi rakennuksen mittainen veranta, jonka päihin oli lisätty käymälät. Rakennuksen pohjakaava muistutti komendantintaloa siinä, että suurimmat huoneet oli sijoitettu keskusaukion puolelle. Pihan puolella taas sijaitsivat keittiö, eteiset ja palvelijoiden tilat. Aidatun piha-alueen reunoilla olivat insinöörikomennuskunnan apurakennukset, muun muassa kivinen paja. Päärakennus sisälsi periaatteessa kaksi huoneistoa, joita väliseinä erotti toisistaan. Huoneistojen pohjakaavat erikseen tarkasteltuna muistuttavat siviilirakentamisen puolelta eniten ns. sydänseinäistä pohjakaavatyyppiä. Siten insinööritalon voi ajatella koostuvan kahdesta yhteenliitetystä sydänseinäistä pohjakaavatyyppiä edustavasta rakennuksesta. Sen liitännäisenä olleen aumakattoisen kasarmin pohjakaava poikkeaa siviilirakentamisesta. Myös tämän rakennuksen ovi oli insinöörikomennuskunnan tontin puolella. Ovea seurasi pohjakaavassa eteinen, josta oli käynti ullakon lisäksi sekä keskusaukion puolella sijainneeseen että rakennuksen luoteisnurkassa sijainneeseen huoneeseen. Keskusaukiolle päin sijainneeseen kulmahuoneeseen taas kuljettiin molempien muiden huoneiden läpi. Kasarmin pohjakaava koostui siten eteisestä ja kolmesta huoneesta, jotka ikään kuin kiersivät rakennuksen keskellä sijaitsevaa uloslämpeävää tulisijaa. 1800-luvun kuluessa kasarmin pohjakaavaa muutettiin useasti rakentamalla ja purkamalla väliseiniä. 8.5.8 Upseerirakennukset
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=