11 2.1 Lappeenrannan ensimmäinen asemakaava Henrik Lilius nimittää suurvalta-ajan eli vuosien 1617–1721 välisen aikakauden kaupunkirakentamista uutta luovaksi kaudeksi Suomen arkkitehtuurin ja kaupunkitaiteen historiassa. Liliuksen mukaan suurvalta-ajalla tapahtui renessanssin ruutuasemakaavan ja kaupunkirakenteen läpimurto Suomessa. Vuonna 1628 perustetun maanmittauslaitoksen tehtäväksi tuli muun muassa laatia kaupungeille mittauspiirustukset, joissa määriteltiin katulinjan kulku ja tonttien rajat. Suomessa maanmittarien käyttämä, kruunun määräämä ruutuasemakaava yleistyi Pietari Brahen kenraalikuvernöörikausina 1637–1641 ja 1648–1653. Lappeenrannan vanhimmasta asemakaavasta on säilynyt maanmittari Erik Nilsson Aspegrenin tekemä päiväämätön ja signeeraamaton luonnos tai varsinainen asemakaava. Karttaan oli piirretty kaupunkiniemi ja rinteen muotoja noudattava korkeuskäyrä. Niemi ja korkeuskäyrä ovat yhtäpitävät myöhemmän karttamateriaalin kanssa, joten kartta on ainakin niiden suhteen luotettava. Kaavaan oli myös merkitty aiemmasta rakennuskannasta kirkko, joka sijaitsi niemen – ja kaupungin – eteläreunassa. Kaupunkialue rajoittui niemen rantoihin, paitsi etelässä tulliaitaan. Tulliaita lienee ollut kirkon tavoin kaavoitusta vanhempaa perua, sillä kuten Lappeenrannan ensimmäistä asemakaavaa tutkinut Aarne Heimala huomauttaa, kaupunkialueelle kaavoitetuista kortteleista lounaisin osui osittain tulliaidan päälle. Tulliaitaan oli merkitty kaksi porttia, jotka olivat olleet paikalla ilmeisesti jo vuoden 1622 pikkutulliasetuksesta lähtien. Suurvaltakaudella kaupungeista pyrittiin tekemään suorakaiteen tai neliön muotoisia kokonaisuuksia. Paikallinen maasto sen sijaan jätettiin usein huomiotta, esimerkiksi säännöllistä muotoa estävät vesistöt ajateltiin täytettäviksi. Aspegren aloitti ruutukaavansa samojen periaatteiden mukaan. Niemelle kaavoitettu kaupunki muodostui suorista, kohtisuoraan toisensa leikkaavista kaduista ja suorakaiteen muotoisista kortteleista. Kaavoitetun alueen voi ajatella muodostuneen suorakaiteen muotoisesta kokonaisuudesta, josta kaupunkiniemen luonnolliset vesiesteet ja etelän puolelta tulliaita leikkaavat osan pois. Jos kuitenkin vertaa Aspegrenin kaavaa samanaikaiseen Claes Claessonin ehdotukseen vuodelta 1649 Raahen asemakaavaksi, havaitsee, että Aspegren oli ottanut Claessonin ehdotukseen verrattuna suuremmassa määrin huomioon paikallisen topografian ja olosuhteet. Claesson piirsi suunnitelmassaan suorakulmaisen kaava-alueen ulottumaan suoraan kaavoitettavalla alueella olevan lahden yli. Aspegren – vaikka pitikin suorakulmaista kaavaa lähtökohtanaan – otti huomioon alueen topografian. Hän tosin tontitti niemen jyrkät rinteet, mutta ei kuitenkaan Claessonin tavoin suunnitellut vesistöä täytettäväksi suorakaiteen muotoisen kaavaihanteen vuoksi. Lisäksi Aspegren poisti osan niemen rantaan rajautuvista tonteista ja lisäsi kauimpana idässä oleviin kortteleihin kaksi tonttia.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=