126 tontteja oli vähän. Ensimmäisen kaupunginosan eli linnoituksen siviiliväki rajoittui muutamaan henkilöön tarkasteltavana aikana. Neljännen kaupunginosan eli Paldon asutus pysyi koko kauden lähes samana. Suuressa esikaupungissa, joka 1850-luvulla jaettiin kahdeksi kaupunginosaksi, tonttien määrässä näkyy Krimin sodan jälkeinen kaavoituspiikki. Kokonaisuudessaan kaupungin alue pysyi vakinaisen väestön väkiluvun tavoin lähes samana koko kauden. Kaupungin siviiliasutuksen painopiste oli Suuressa esikaupungissa, ja vähitellen seurasivat kaupunkiyhteisön julkiset toiminnot ja niiden vaatimat rakenteet esimerkkiä. Vuonna 1826 toivoi osa kauppiaista kauppatorin siirtämistä kauppiaskunnan asuma-alueelle esikaupunkiin. Paikaksi ehdotettiin tonttia numero 10 Kauppakadun ja Nikolain etulinnoitukseen kulkevan poikkikadun kulmasta. Kauppatori kuitenkin pysyi vielä linnoituksessa ortodoksisen kirkon vieressä aukiolla eikä siis enää länsirannassa eikä keskusaukiollakaan. Kenraalikuvernööri Zakrevskin vieraillessa Lappenrannassa 2.8.1827 päätettiin siirtää tori esikaupunkiin tontille 10. Samalla päätettiin Zakrevskin kehotuksesta rakentaa myös raatihuone esikaupunkiin. Lappeenranta ei saanut uutta asemakaavaa ennen 1880-lukua, vaan Suurta esikaupunkia avarrettiin jatkamalla 1700-luvun kaavan katuverkkoa ja kortteleita. Esikaupunkeja mitattiin ensimmäisen kerran varsinaisesti 1820-luvun puolivälissä. Vuonna 1825 otti nimineuvos G.A. von Zweigberg laatiakseen kartan. Sitä kiirehti osittain sekin, että palovakuutuksia varten tarvittiin siihenastista tarkempaa karttaa. Vuoden 1825 jälkeen seuraavan kartan laati Castrénin mukaan vuonna 1836 maanmittari W. Gahmberg. Asutus oli pysynyt kymmenen vuoden aikana lähes ennallaan. Vuonna 1838 taas julkaistiin C.W. Gyldénin painettu Lappeenrannan kartta. Tässä esiintyy edelleen kolme kaupunginosaa: Linnoitus, Suuri esikaupunki ja Paldo. Linnoituksen kaupunkirakenne ei Gyldénin kartan mukaan suuresti muuttunut, ei myöskään Paldo eli Pieni esikaupunki. Kaupunki oli sen sijaan kasvanut Suuressa esikaupungissa. Sielläkin muutokset olivat kovin suuria. Linnoituksesta esikaupungin länsipuolitse Viipuriin johtavan tien toiselle puolelle oli ruutukaavaa jatkettu ja muodostettu kaksi uutta korttelia, joissa oli yhteensä 16 tonttia. Lisäksi oli syntynyt yksi uusi kortteli saman tien varteen nykyisen Kaupunginlahden rantaan sekä joitakin uusia tontteja aiempien kortteleiden jatkoksi. Suuressa esikaupungissa Gyldén merkitsi karttaan myös katujen nimet. Linnoituksesta Viipuriin johtava tie oli kaupungin kohdalla nimeltään Handels Gatan, sen itäpuoleinen samansuuntainen katu Stora Kyrko Gatan ja sen itäpuolella kaupungin laidassa oli Lilla Kyrko Gatan. Lännestä itään kulkevista kolmesta kadusta oli rannimmainen katu nimetty luontevasti Stora Strand Gataniksi, sen eteläpuolella Rådstugugatan ja eteläisimpänä kulkenut katu Kungs Gatan. Käytän jäljempänä ruotsinkielisistä nimistä suomenkielisiä muotoja Kauppakatu, Suuri kirkkokatu, Pieni kirkkokatu, Suuri rantakatu, Raatihuoneenkatu ja Kuninkaankatu. 1840-luvun lopussa avattiin vielä uusi katu, jonka nimi vuonna 1849 valmistuneessa kartassa oli Lilla strand gatan eli Pieni rantakatu. Vuonna 1857 kaupunkialuetta saatiin senaatin luvalla laajentaa osalla Puhakan tilan alueesta. Se sijaitsi kaupungin itäpuolella Taikinalahden eli nykyisen Kaupunginlahden rannalla ja ulottui siitä kapeana kaistaleena etelään kaupungin ja pappilan maiden välissä. Alueelle oli jo syntynyt asutusta ja lisäksi peltoja. Nyt se jaettiin rakennustonteiksi ja samalla muodostettiin uusia tontteja käyttämättömänä olleesta alueesta. Samassa yhteydessä jaettiin toinen kaupunginosa kahtia Isoa Kirkkokatua pitkin. Sen länsipuoli nimettiin II ja itäpuoli III kaupunginosaksi. Pallosta tuli IV kaupunginosa. Linnoitus säilyi I kaupunginosana. Castrénin mukaan jo 1870-luvun lopussa kaupungissa tarvittiin lisää asemakaava-aluetta. Tämä johtui rautatien varmoista odotuksista, ja lisäksi uusi satama lisäsi liikennettä. Osa tontteja oli tosin vielä rakentamatta, sillä vuonna 1878 kaupunki varasi itselleen laitumeksi Paldon kaupunginosan tyhjät tontit 18–22 ja 24–27. Tämäkin osoitti toisaalta valtuuston varautuvan kaupungin kasvuun varaamalla tontteja itselleen. Kaupunkialueen laajennushankkeita lienee kiirehtinyt asutuksen kasvu sen rajojen ulkopuolella 1870luvun lopussa. Sinne muutettiin Castrénin mukaan usein kaupungin perimien maksujen välttämiseksi. Lappeenrannan kaavoitus ei kuitenkaan juuri muuttunut ennen 1880-lukua. Tori sentään siirrettiin. Raatihuoneen tori kävi näet 1880-luvulla liian ahtaaksi. Uusina toripaikkoina
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=