176 Kasarmialueen valintaa seurattiin kiinnostuneina myös lehdistössä. Muun muassa Finland -lehti kertoi 9.1.1889 hallituksen asettaman komission matkustaneen Lappeenrantaan katsomaan paikkaa tulevan ratsuväen rakennuksille. Lehti piti tärkeänä terveydellisten näkökohtien ottamista erityisen tarkoin huomioon paikkaa valittaessa, jotta samaa erehdystä kuin Viipurissa ei pääsisi sattumaan. Siellähän, vaikka terveydelle edullinen paikka oli ollut ensimmäinen vaatimus, valittiin epäterveellinen paikka. Lehti piti tätä syynä korkeaan sairastelevuuteen pataljoonassa. Senaatin sotilastoimituskunnan sihteeri Hans Christiensson laati 28.1.1889 muistion, joka totesi rakuunarykmentin perustamisen siihenastiset vaiheet ja miten siitä eteenpäin tuli edetä. Christiensson ehdotti seuraavaksi asetusta rykmentin asettamisesta, sijoittamisesta, kasarmeista ja aikataulusta. Nämä tuli esittää keisarille samalla kuin jo valmis asetus hevosten hankinnasta ratsuväelle. Tuli myös huolehtia tarvittavien rakennustöiden edistymisestä. Näin myös tapahtui. Senaatti esitti 5. maaliskuuta 1889 keisarin vahvistettavaksi asetusta Suomen rakuunarykmentin perustamisesta. Sen sijoittamisesta Lappeenrannan lähistölle ja rakennusten paikoista oli laadittu karttaluonnos. Senaatti toisti perusteluissaan sijoituspaikan valinnassa aiemmin mainitut seikat: alue sijaitsi korkealla, kuivalla ja hiekkaisella maalla Saimaan rannalla. Lisäksi sinne johti rautatie, ja vesiyhteydet maan sisäosiin olivat hyvät. Välttämättömien tarvikkeiden tuonti Lappeenrantaan oli helppoa. Kaupungin lähellä sijaitsi myös Suomen joukkojen leirialue harjoituskenttineen. Kaupunki oli lisäksi luvannut kasarmialueen maapohjan ilmaiseksi käyttöön. Samana päivänä, maaliskuun viidentenä 1889, yleisten rakennusten ylihallitus sai määräyksen ryhtyä suunnittelemaan Lappeenrannan rakennuksia “så snart ske kan till”. Samalla ylihallitus sai rakuunarykmentin perustamisaikataulun. Alueen luovutus ei kuitenkaan vielä toukokuun loppupuolella ollut aivan kypsä. Senaatti lähetti Lappeenrannan kaupunginvaltuustolle kasarmien vaatimaa maa-alaa kuvaavan kartan. Valtuusto käsitteli sitä 25.5. pidetyssä kokouksessaan ja asetti viisimiehisen toimikunnan valmistelemaan asiaa kaupungin puolesta. Valtuusto hyväksyi toimikunnan ehdotuksen myöhemmin ja lähetti senaatille. Valtuusto ilmoitti kenraalikuvernöörille kaupungin antavan maan maksutta Suomen ratsuväelle. Ehdotuksessa kuitenkin muun muassa edellytettiin, että valtiolle luovutettu maa-alue palaisi kaupungille, jos ratsuväki ei enää tarvitsisi sitä. Suunnitelmiin haluttiin myös joitakin muutoksia muun muassa vanhan maantien ja alueen rajojen osalta. Vaikka Lappeenrannan valtuusto kokouksessaan kesäkuun alussa lupasi kasarmeja varten vähemmän maata kuin hallitus karttasuunnitelmassaan ehdotti, Uusi Suometar arveli hallituksen silti suostuvan kaupungin tarjoamaan määrään. Siten lehti valitti Lappeenrannan parhaan paikan jäävän ratsuväen käyttöön. Itse kaupungille olisi siinä ollut sopivampi paikka kuin nykyisellä paikallaan, viettävällä rinteellä. Senaatin sotilasasiain toimikunta ei kuitenkaan hyväksynyt valtuuston esittämiä muutoksia. Kaupungin ehdoista tärkein oli rakuunarykmentille tarkoitetun alueen pienentäminen. Sen lisäksi ehdot olivat seuraavat: 1. Reichardtin villan alue pysyy kaupungin hallussa, 2. kun kruunulle luovutettua aluetta ei enää tarvittaisi rakuunarykmentin käyttöön, palaa se kaupungille, 3. kalastusoikeus kasarmialueeseen rajoittuvalla lahdella säilyy kaupungilla, 4. alueelta kaadettavan metsän arvo korvataan kaupungille, 5. kruunu korvaa alueelta peltoalaa vuokranneille yksityisille mahdollisesti aiheutuvat vahingot ja 6. maantie siirretään kaupungin kansakoulun pohjoispuolelle. Christiensson piti kaupungin esittämiä ehtoja useammaltakin kannalta mahdottomina. Aluetta ei voinut pienentää pajan joutumatta liian lähelle heinälatoja, ja muutenkin aiheutuisi toimintavaikeuksia esimerkiksi hevosten kengittämisessä. Maantien siirto kaupungin ehdottamalle paikalle taas pilaisi koko kasarmialueen. Christienssonin mukaan pöly oli – kuten tiedettiin – mitä vahingollisinta miehistön silmille ja keuhkoille, ja voimakkaasti pölyävän maantien sijoittaminen kasarmirakennusten rintamaan olisi suuri virhe. Kaupungin ehdot n:ot 1, 3, ja 5 voitiin hyväksyä, ehkä myös ehto 6. Sen sijaan ei voitu hyväksyä vaatimusta, että kruunulle luovutettu maa palaisi kaupungille, kun ratsuväki ei sitä enää tarvitsisi. Koska alueelle rakennettaisiin useita kalliita rakennuksia, olisi ehdon kuuluttava siten, että alue luovutettaisiin kaupungille, jos sitä ei enää tarvittaisi sotilaallisiin tai muihin yleisiin tarkoituksiin. Sotilastoimituskunta käsitteli kesäkuun 12 päivänä Viipurin läänin kuvernöörille lähettämässään kirjeessä saman kuun 5. päivänä Lappeenrannan kaupungilta saamaansa kirjettä, joka sisälsi
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=