221 1880-luvun jälkeen yksityisrakennuksissa kuitenkin ilmeni jo vaihtelua materiaaleissa ja joissakin yksityiskohdissa. Rakennuskorkeus kuitenkin pysyi matalana huolimatta muutamista kaksikerroksisista rakennuksista. Eräissä taloissa muun muassa oli “pylväskatos”, jolla lienee tarkoitettu kuistia. Esimerkiksi pankinhoitaja Juho Pelkosen vuonna 1892 kokonaan uudelleen rakennetussa talossa katos oli yli 5 metriä pitkä, yhtä leveä ja yli 4 metriä korkea. Pylväskatos sijaitsi pihan puolella. 1890-luvulla vakuutuksissa mainitaan rakennusosina usein kellarihuoneet, joissa asuttiin tai joissa sijaitsi esimerkiksi leivintupa. Kellarit lienevät rinteisessä Lappeenrannassa olleet maanpäällisiä ja ilmeisesti myös ikkunallisia. Ensimmäisenä yksityisenä Lappeenrantaan kivitalon rakentaneella kauppias Christian Haikalalla oli tontillaan hirsinen asuinakennus n:o 1 sekä tiilestä vuonna 1887 rakennettu kaksikerroksinen rakennus n:o 2. Puurakennuksen mitat olivat 17,70x9 metriä ja vinkkelin toisessa sivussa 14x5,30 metriä. Rakennuksen korkeus oli palovakuutuskirjan mukaan “kivijalasta katonrajaan” 5,20 metriä. Uusi kaksikerroksinen tiilirakennus oli 13,70 meriä pitkä, 11,10 metriä leveä ja 9 metriä korkea “maasta katonrajaan”. Rakennuksen alakerrassa olivat puodit ja muutama kamari. Yläkerrassa oli kolme asuinhuonetta, keittiö, eteinen ja porraskäytävä. Ullakolla oli lisäksi yksi lämmitettävä huone. Tontin kolmas asuinrakennus n:o 3 oli rakennettu vuonna 1894. Sen alakerta oli tehty tiilistä ja yläkerta hirsistä. Se oli vuorattu laudalla ja katettu muiden rakennusten tapaan rautapeltikatolla. Talon pituus oli 25,94 metriä, leveys 11 metriä ja korkeus maasta katonrajaan 8,20 metriä. 1890-luvun palovakuutuksiin ei enää merkitty samalla tapaa puutarhatontteja kuin 1800-luvun alkupuolen karttoihin. Tonteilla oli kuitenkin rakennusten lisäksi edelleen tilaa huolimatta kaupunkialueen lisärakentamisesta. On epävarmaa, jäivätkö puutarhat pois palovakuutuskartoista siksi, että niiden merkitsemistä ei enää pidetty niin tärkeänä palontorjunnan kannalta vai eikö niitä vain enää tonteilla ollut. Tyhjät tontit joka tapauksessa olivat vähentyneet. Kuitenkin esimerkiksi kunnallisneuvos Emil Hanénin talo sijaitsi tontin keskellä, ja sitä erotti Kauppakadusta puutarha. Talo korjattiin palovakuutuksen mukaan kokonaan vuonna 1889 ja 1895. Yksikerroksisen puurakennuksen mitat olivat 14,6x,7 metriä ja etel. siv. 17,6x,5 metriä. Korkeus oli 4,4 metriä. Vuonna 1897 Hanén rakennutti taloonsa tornin. Se oli 7,5 x 5,5 metrin kokoinen ja sen kokonaiskorkeus kivijalasta katonrajaan 6 metriä. Palovakuutuksen mukaan tornissa oli “1 suvihuone palkongin kanssa”. Hanénin talo sijaitsi aivan Kauppakadun eteläpäässä avoimen kentän vieressä. Torni rakennettiin kenties kaupunkilaisten suosimaa ajanvietettä eli sotaharjoitusten seuraamista varten. Kaupunkitaloissa vallitsi 1820-luvulta lähtien empiretyyli. Ulkolautavuorauksin ja seinän pintaan sijoitetuin koristeaineksin kivirakennuksia jäljitellyt puuempire poikkesi Toivasen mukaan Lappeenrannassa Länsi-Suomen puuempirestä muun muassa pilareiden ja pilastereiden vähäisyydessä. Kuitenkin esimerkiksi matala ullakkokerros sekä rakennusten hiekkakiven väriä muistuttava keltainen väri olivat yhteistä Lappeenrannan ja muun Suomen puuempirelle. 1860-luvulta lähtien suomalaiselle arkkitehtuurille tyypillistä vapaata tai “hajoavaa” klassismia ei ole havaittu ainakaan Lappeenrannan säilyneissä puutaloissa. Uusrenessanssia taas käytettiin esimerkiksi kauppias Christian Haikalan kaksikerroksisessa asuin- ja liikerakennuksessa. Merkittävä säilynyt uusrenessanssirakennus on vuonna 1899 suunniteltu oluttehtaan julkisivu. Uusrenessanssiin kuuluvissa puurakennuksissa käytetty sorvityyli esiintyy täällä runsaammin. Sitä toteuttivat merkittävimmin Lappeenrannassa Toivasen mukaan rakennusmestarit E.J. Holpainen ja Petter Roiha sekä arkkitehti Waldemar Backmansson. Jugend esiintyy Lappeenrannassa arkkitehtuurityylinä vasta vuodesta 1905 lähtien. Lappeenrannassa siihen siirtyivät johtavat rakennusmestarit, jotka aiemmin käyttivät töissään lähinnä sorvityyliä. Kauden tärkein rakennus oli Johan Edv. Jaakkolan rantatorille suunnittelema, vuonna 1907 rakennettu ns. Jaakkolan kirkko. Se toimi vaakahuoneena ja lihantarkastamona, myöhemmin ravintolanakin. Säilynyt esimerkki Lappeenrannan jugend-taloista on Valtakadun ja Snellmaninkadun kulmassa sijaitseva ns. Kinnusen talo.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=