222 9.9 Kaupunkirakenteen vaikuttaneet tekijät autonomian kaudella Liisa Castrénin mukaan kaupunkiin sijoitettu sotaväki muodosti kaupungissa vahvasti vaikuttavan tekijän, joskin se samalla hänen mukaansa eristäytyi omaan maailmaansa. Vaikka Castrén tarkoittanee tällä pääasiassa ihmisten välistä vuorovaikutusta, niin voidaan havaita seikan heijastuvan selkeästi myös kaupunkirakenteessa. Sotilasalueet oli fyysisesti erotettu muusta kaupungista esimerkiksi aidalla, puistokadulla tai vallituksilla. Kiintoisa kaupunkirakenteen kehittymistä etenkin autonomian kauden alussa hallinnut tekijä oli linnoitusesplanadin rakennuskielto. Esimerkiksi vuodelta 1832 Castrén merkitsi muistiin tapauksen, jossa paikallismajuri Govinius halusi rajoittaa Esplanadin varrella sijainneen Kuffschinoffin talon korjaustöitä, sillä talon katsottiin kuuluvan linnoitusesplanadialueeseen. Asiasta pyydettiin lausuntoja läänin maaherraa myöten – tämä kehotti maistraattia alistumaan tässä paikallismajurin määräykseen. Kuitenkin insinööripiirin päällikkö eversti Peiher antoi luvan rakennustöihin. Esplanadivyöhykkeen rakennuskieltoa valvottiin edelleen, ja maistraatin piti lisäksi laatia luettelo riidanalaisen alueen taloista. Kaupunki halusi kyllä rakentaa linnoitusesplanadille, sillä idässä kirkkoherran virkatalo esti esikaupungin laajentamisen ja kaupungin muu maaomaisuus oli erillään kaupunkialueesta. Maistraatti esittikin esplanadin rakennuskiellon poistamista ja alueiden hankkimista pappilan maista, mutta esitys ei toteutunut. Vuonna 1846 kaupunki sai vaihdetuksi venäläisten sotilaiden kaupungin ja linnoituksen välissä sijainneet viljelypalstat kauempiin peltoalueisiin. Näin voitiin kaavoittaa lisää tontteja, täydentää vanhoja ja oikoa katuja.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=