282 vuonna 1923 tehtiin kuitenkin rakennusjärjestykseen lisäys, jonka mukaan ullakolle oli mahdollista rakentaa lämmitettäviä huoneita. Vuonna 1926 voimaan tulleen rakennusjärjestyksen lisäys salli kaksikerroksisten puurakennusten rakentaminen. Lappeenrannan kaupunkikuvan osatekijöiksi 1800-luvulla tulleet istutukset vähenivät sotien jälkeisenä kautena katujen varsilta. Tähän johti liikenteen lisääntyminen. Autoja varten tarvittiin lisää tilaa niin kaduilla kuin talojen pihoillakin. Esimerkiksi Kauppakadulta kaadettiin keväällä 1959 lehmukset lähes koko kadun pituudelta. Kaupunkirakenteessa erottuivat 1900-luvun alkupuoliskolla edelleen jo edellisen vuosisadan aikana siihen ilmaantuneet uudet rakennustyypit. Näitä olivat kaksikerroksiset kivitalot: esimerkiksi Haikalan kivitalo, Hotelli Saimaan rakennus, koulurakennus, Kansallis-Osake-Pankin graniittitalo ja Pohjoismaiden Yhdyspankin rakennus. Vielä vuonna 1926 rakennettiin Savo-Karjalan Osake-Pankin samantyyppinen rakennus Kauppakadun ja Raastuvankadun kulmaan. Kaupungissa oli edelleen myös 1890-luvulla kaupunkiin kotiutunut rakennustyyppi, jossa alakerta oli kivestä ja yläkerta puusta, sekä lähinnä liike-elämän käytössä olevia kaksikerroksisia rakennuksia, joiden alakerrassa oli liikkeitä ja yläkerrassa asuinhuoneita. Toivanen katsoo sotien aikaisten pommitusten ja sodan jälkeen luovutetuilta alueilta kaupunkiin suuntautuneen siirtolaisuuden rikkoneen Lappeenrannan tasaisen kehityksen luoman melko yhtenäisen kaupunkikuvan. Asemakaavamuutokset, joilla pientaloasutuksen keskelle sijoitettiin muun muassa teollisuusalueita ja kartoitettiin tulevien kerrostalojen paikat, alkoivat jo vuonna 1944. Saman vuosikymmenen aikana käynnistettiin myös yleiskaavan valmistelu. Kaupunkirakennetta muutti myös osin laivaliikenteen taantuminen, jonka seurauksena Lappeenrannan liiketoiminnan painopiste alkoi siirtyä satamasta Kauppakadun toiseen päähän, lähelle rautatieasemaa. Siirtoa joudutti myös linja-autoliikenteen alkaminen. Linja-autoasema sijoitettiin lähelle Lappeen kirkkoa. Kirkon tienoon keskusasemaa vahvisti vielä Valtakadun avaaminen länteen, jolloin aukeni suora poikittaisyhteys radan takaa lännestä itään Lauritsalaan. Rantatorin siirtämisestä etelämmäksi oli puhuttu jo 1930-luvulla, mutta vasta vuonna 1956 tori siirrettiin ns. Palokunnan aukiolle eli Oksasen-, Toikan- ja Snellmaninkadun välin aukiolle. Jo 1910-luvulla oli sallittu viisikerroksisten kivitalojen rakentaminen kaupunkiin. Ennen 1930lukua ei rakennuttajilla kuitenkaan ollut tarvetta näin suureen rakennustehokkuuteen. 1930-luvulla rakennettiin sen sijaan vuonna 1930 nelikerroksinen Peltolan koulu ja vuonna 1938 Armilan koulu. Liikerakennuksista kohosi vuonna 1929 palaneen keisaritalon paikalle Rikkihappotehtaan kolmikerroksinen pääkonttori, ja osuusliike Yhtymä rakensi Kauppakadulle kolmikerroksisen talon vuonna 1936. Ensimmäinen asuinkerrostalo oli vuonna 1938 rakennettu kaupungin ensimmäinen viisikerroksinen rakennus Saimaanlinna Valtakadun ja Kirkkokadun kulmassa. Seuraavana vuonna
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=