316 nimettiin ratsuväkiprikaatissa aakkosellisessa järjestyksessä. Tämä tarkoitti sitä, että kaikkien samana vuonna syntyneiden hevosten nimi alkoi samalla kirjaimella. Nuoremmat taas nimettiin aakkosjärjestyksen seuraavien suomalaisten kirjainten mukaan. Kun aakkoset loppuivat, aloitettiin uudelleen A-kirjaimesta. Hevoset numeroitiin rykmentittäin ja numero poltettiin oikeaan etukavioon. Eri eskadroonien hevosilla oli omat värinsä. Esimerkiksi 1920-luvulla oli Hämeen ratsurykmentin ensimmäisellä eskadroonalla vaaleat hevoset, toisella ruskeat raudikot, kolmannella tummat hevoset. Neljännellä eli alokaseskadroonalla oli kaikenlaisia hevosia. Konekiväärieskadroonaan sijoitettiin mustat hevoset. Hevoset osti ympäri Suomea kiertänyt hevosostolautakunta, jota johti puolustusvoimien ylieläinlääkäri. Ostopaikkoina olivat muun muassa Seinäjoki, Kuopio, Lahti ja Lappeenranta. Ratsuhevoset olivat oston jälkeen aluksi remonttikoulussa – 1930-luvun puolivälin jälkeen nimeltään ratsukoulu – koulutettavana. Runsaan vuoden koulutuksen jälkeen hevoset tuotiin Lappeenrantaan ja jaettiin varuskunnan keskuskentällä. Ensin jaettiin upseerien ja aliupseerien hevoset ja sen jälkeen tapahtui jako eskadrooniin värin perusteella. Ratsuväkiprikaatin asevelvollisten koulutukseen kuului monia eri harjoituksia. Hevosia puhdistettaessa harjaannutti torvensoittaja miehiä signaalien eri merkityksissä, harjoituskentälle päästäessä pidettiin muun muassa sulkeisharjoituksia, marssiharjoituksia ja ratsastusharjoituksia. Ainakin 1920-luvulla pidettiin tärkeänä ratsastuskoulutuksessa suljettuja harjoituksia. Harjoitukset siis tehtiin ryhmän puitteissa ja pyrittiin siihen, että osastot komennon kuullessaan pystyisivät nopeasti siirtymään muodostelmasta toiseen. Leirikenttä olikin kesäisin jo aamusta alkaen täynnä suljettua harjoitusta pölypilvessä harjoittavia osastoja. Sisäpalveluksessa harjoiteltiin muun muassa sotilasarvojen tuntemista, sotilaallista käyttäytymistä, henkilökohtaisten varusteiden hoitoa ja aseen käsittelyä. Sulkeiskoulutus aloitettiin heti kun alokas oli sijoitettu yksikköönsä. Niitemaa kertoo tähän kuuluneen harjoituksia sekä ratsain että jalan. Harjoiteltiin muun muassa ratsautumista ja jalkautumista, käyntiä, ravia, laukkaa ja kiitoa. Vielä oli kunniantekoharjoituksia, aseharjoituksia, järjestäytymisharjoituksia ja vikellystä eli voimisteluliikkeiden suorittamista liikkuvan hevosen selässä. Ratsastusharjoitukset aloitettiin, kun alokkaiden saapumisesta oli kulunut viikko. Ampumaharjoitukset kuuluivat alokasajasta lähtien säännölliseen koulutusohjelmaan. Ratsuväen käytössä oli useampia asemalleja. Niitemaan mukaan aluksi oli käytössä vuonna 1919 ranskalaisten sotasaalisvarastoista ostettuja saksalaisia mauserkarabiineja. 1920-luvun puolivälissä tilalle tulivat venäläinen rakuunakiväärimalli 91. Sitä parannettiin vuonna 1927 ns. pystykorvan
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=