334 rakuunapataljoonan Kuolemaneskadroonan seuraaja. Eskadroonan tehtävänä tuli toimia kertausharjoituseskadroonana, siinä siis oli määrä palvella reserviläisiä vain kertausharjoitusten aikana. 1. Uudenmaan rakuunaeskadroonasta eli Lippueskadroonasta muodostettiin Lappeenrannan varuskunnan ainoa varusmiesyksikkö. Siinä palvelevien, pääosin Lappeenrannasta ja sen lähikunnista kotoisin olevien rakuunoiden tuli käydä peruskoulutus Savon ja Karjalan prikaateissa ja tulla sieltä komennukselle Lappeenrantaan. Lappeenrannassa varusmiesten tehtäviin kuuluivat kuljetus-, panssarivaunu- ja huoltotyöt. Lisäksi sotilaspoliisikoulutuksen saaneiden varusmiesten tuli huolehtia varuskunnan vartioinnista. Päällystöopiston alaisuudessa toimivien rakuunoiden perinnekomentajaksi nimitettiin Päällystöopiston apulaisjohtaja, vuonna 1990 everstiluutnantti Raimo Manninen. Hänen jälkeensä perinnekomentajaksi tuli everstiluutnantti Pekka Teljamo ja 1.10.1991 alkaen everstiluutnantti Antti Marjanen. Rakuunoita uudessa järjestelmässä tuli olemaan noin 30 kantahenkilökuntaan kuuluvan ohella noin 100 henkilöä. Uudenmaan rakuunarykmentin ja Uudenmaan rakuunapataljoonan komentajina vuodesta 1944 lakkauttamiseen 31.12.1989 toimivat eversti Adolf Ehrnrooth 1944–1947 everstiluutnantti Alfons Sundblad 1947–1955 everstiluutnantti Kalle Virtanen 1955–1956 everstiluutnantti Väinö Hahtela 1956–1958 everstiluutnantti Yrjö Keinonen 1958–1960 everstiluutnantti Oiva Luomala 1960–1965 everstiluutnantti Lars Heinrichs 1965–1966 everstiluutnantti Leo Saressalo 1966–1968 everstiluutnantti Martti Suhonen 1968–1969 everstiluutnantti Juhani Ruutu 1969–1971 everstiluutnantti Jukka Suviniemi 1971–1974 everstiluutnantti Ilkka Halonen 1974–1977 everstiluutnantti Antero Karvinen 1977–1980 everstiluutnantti Matti Kopra 1980–1984 everstiluutnantti Seppo Ahtikoski 1984–1986 everstiluutnantti Heikki Kausto 1986–1989 Uudenmaan rakuunoitten ja Karjalan tykistörykmentin ohella on Päällystöopisto merkittävä osa sotien jälkeistä varuskuntaa. Kanta‑aliupseerien koulutuksen katsotaan alkaneen jo tammikuussa 1918 Vöyrin maatalouspitäjässä Pohjanmaalla, jossa järjestettiin kursseja valkoisen armeijan alipäällystötehtäviin koulutettaville suojeluskuntalaisille. Vöyrin jälkeen koulutettiin itsenäisen Suomen alipäällystöä eri joukko-osastojen aliupseerikouluissa. Tämä ei osoittautunut koulutustason kannalta järkeväksi ratkaisuksi, joten vuonna 1921 päätettiin perustaa Lappeenrantaan ratsuväen aliupseerikoulu, Helsinkiin tykistön aliupseerikoulu ja Viipuriin jalkaväen aliupseerikoulu. Jalkaväen aliupseerikoulu jouduttiin talvisodan jälkeen siirtämään Viipurin Markovillasta eli vanhasta kansakoulujen opettajaseminaarin rakennuksesta Kuopioon, jossa pidettiin kaksi kurssia. Tämän jälkeen koulu siirtyi Hämeenlinnaan linnankasarmille, jossa koulutus toimi katkonaisesti sotavuosien ajan. Lappeenrannassa koulu aloitti 15.6.1945. Jatkosodan jälkeen koulu lopulta siirrettiin Lappeenrantaan, jossa se sijoitettiin ratsuväkiprikaatin aliupseerikoulun tiloihin. Sotien jälkeen koulun sijoitusvaihtoehtoina olivat Lappeenrannan ohella esillä Hamina tai Immola. Lappeenranta valittiin lopulta koulutuspaikaksi lähinnä sen vuoksi, että siellä oli käytössä entisen ratsuväkiprikaatin aliupseerikoulun ja viestieskadroonan yhteinen koulurakennus. Lisäksi harjoitusmaasto oli vieressä ja huollossa voitiin turvautua varuskunnan laitoksiin. Lappeenranta ei sinänsä ollut jalkaväen aliupseerikoululle outo sijoituspaikka, sillä koulu oli esimerkiksi jo vuonna 1921 siirtynyt Markovillasta Lappeenrantaan kolmen viikon kesäleirille. Jalkaväen aliupseerikoulun ensimmäinen kurssi aloitti opiskelunsa sotien jälkeen Lappeenrannassa 15.6.1945. Ensimmäiset seitsemän kurssia olivat jalkaväkikursseja, mutta vuonna 1948 koulua laajennettiin siten, että kahdeksannelle kurssille otettiin oppilaita jo muistakin aselajeista. Koulusta muodostui tämän jälkeen aselajien yhteinen aliupseerikoulu. Myös tykistön aliupseerikoulutus siirtyi muutamaksi vuodeksi Lappeenrantaan. Sodanaikainen
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=