337 siirryttyä varsinaiselle varuskunta-alueelle. Tämä johtui siitä, että vuoden 1920 iltalomakiellon jälkeen varusmiehet eivät saaneet enää iltaisin poistua kasarmialueelta. Seurahuoneen taloryhmään sijoitettiin myöhemmin myös poliisilaitos. Vuonna 1940 suojeluskunta muutti omaan rakennukseen entisen keisarintalon tontille Kirkko- ja Raastuvankadun kulmaan, Valtion rikki- ja superfosfaattitehdas OY:n entiseen pääkonttoriin, joka oli ostettu suojeluskunnalle. Suojeluskuntien merkitystä nosti liikekannallepanon organisaation uudistaminen kaaderijärjestelmästä aluejärjestelmään. Uudistuksen jälkeen sotilas- ja suojeluskuntapiirit huolehtivat alueillaan sodanaikaisen kenttäarmeijan perustamisesta. Vuonna 1930 tapahtuneen uuteen järjestelmään siirtymisen jälkeen ratsuväkiprikaati vapautui toimimaan suojajoukkona, kun se aiemmin olisi joutunut huolehtimaan kenttäarmeijan perustamisesta. Kuin muistumana 1700-luvun lopun varuskuntakaupungin Saimaan laivastosta oli suojeluskunnassa vuosina 1923–1936 moottorilaivasto-osasto eli Etelä-Savon laivue, jonka nimi myöhemmin muutettiin Lappeenrannan merisuojeluosastoksi. Laivue tutki Saimaan vesireittejä ja suoritti etappi- ja vartiopalvelusta. Lappeenrantalaista yhdistystoimintaa tutkineen Timo Herrasen mukaan suojeluskunnan näkyvin toiminta Lappeenrannassa olivat paraatit ja juhlatilaisuudet, jotka kannattajat kokivat innoittavina ja vastustajat varoittavina muistutuksina. Vuosittaisista tilaisuuksista voidaan mainita suojeluskunnan vuosijuhla huhtikuun loppupuolella, lippujuhlapäivä 16.5., maanpuolustusviikko lokakuun lopussa sekä sankarihaudoilla käynnit itsenäisyyspäivänä ja jouluna. Lappeenrannassa toimi vuosina 1921–1944 myös Lotta Svärd -järjestö. Järjestön perustaminen liittyi läheisesti suojeluskuntien vuoden 1919 järjestämistyöhön. Myös naisilla katsottiin olevan suojeluskuntavelvollisuutensa, joka voitaisiin parhaiten hoitaa perustamalla suojeluskuntien yhteyteen Lotta Svärd -yhdistyksiä. Yhdistysten roolina tuli olla rauhan aikana lähinnä suojeluskuntien huoltoorganisaationa. Lappeenrannan Lotta Svärd kuului paikallisosastona Viipurin vuonna 1919 perustettuun lottaosastoon. Myöhemmin muodostettiin Suur-Saimaan piiri, johon kuuluivat Lappeenrannan lisäksi Anttola, Hirvensalmi, Joutseno, Kaukaa-Lauritsala, Lappee, Lemi, Mikkeli, Mikkelin pitäjä, Mäntyharju, Nuijamaa, Ristiina, Savitaipale, Suomenniemi ja Taipalsaari. Lappeenrannassa oli yhdistyksen alkuvaiheissa erityisen aktiivinen Emmy Melart, joka perusti Lappeenrannan lisäksi Lappeen, Lemin, Joutsenon ja Nuijamaan paikallisosastot. Melart kuului Viipurin piirin johtokuntaan vuosina 1921– 1925. Lotta Svärd -yhdistyksen perustamisen aikaan syksyllä 1919 oli järjestössä Lappeenrannassa 40 jäsentä. Sotiin mennessä lottien lukumäärä oli kasvanut noin 250:een. Yhdistyksen puheenjohtajana toimi alkukauden Emmy Melart ja vuodesta 1926 Hilda Pärnänen. Lotat pitivät vuodesta 1926 lähtien ravintolaa. Suojeluskunnan naisosastona huolehdittiin muonituksen ohella lääkintähuollosta, varusteista, erilaisista keräyksistä ja kanslia-asioista. Suojeluskunnan poikaosaston tapaan Lotta Svärdiinkin perustettiin vuonna 1935 tyttöosasto. Varuskunnan liepeille perustettuihin järjestöihin kuului myös Lappeenrannan reserviupseerikerho. Tämä Etelä-Karjalan vanhin reserviupseerikerho sai alkunsa syyskuussa 1927. Kerho perustettiin, jotta itsenäisyyden alkuvuosina usein sekalaisen koulutuksen saaneiden reservin upseerien koulutusta saataisiin yhtenäistettyä. Samalla haluttiin saada koulutuksen piiriin myös suojeluskuntiin kuulumattomat henkilöt. Varuskunnan upseerit ja aluepäällikkö kävivätkin säännöllisesti kerhossa pitämässä luentoja ja harjoituksia. Kerhoon kuului perustamisvaiheessa noin 20 jäsentä, myöhemmin jäsenmäärä nousi useaan sataan reserviupseeriin. Vuonna 1953 perustettiin reserviupseerikerhon naisjaosto. Reservialiupseeriyhdistys perustettiin vuonna 1955. Varuskunnan upseerikerho perustettiin vuonna 1951. Sitä ennen Uudenmaan rakuunarykmentin, Karjalan tykistörykmentin ja Jalkaväen aliupseerikoulun upseerikerhot jo toimivat erillisinä. Kantahenkilökunnan aliupseerikerho eli nykyinen Päällystökerho perustettiin vuonna vuonna 1960. Upseerikerhon tapaan uutta kerhoa edelsivät joukko-osastojen ja aliupseerikoulun erilliset aliupseerikerhot. Vuonna 1961 Päällystökerhon toimitilaksi saneerattiin 1910-luvulla rakennettu tiilirakennus, joka korjauksen yhteydessä rapattiin valkeaksi. Upseerikerhon rakennuksena on Suomen rakuunarykmentin aikainen upseerikerho. Timo Herranen laskee sotia edeltäneen kauden sotilaallisten järjestöjen joukkoon suojeluskunnan, Lotta Svärd -järjestön ja reserviupseerikerhon ohella myös kaasupuolustusyhdistyksen, johon kului ennen sotia yli 300 henkilöä, sekä Lappeenrannan ilmapuolustusyhdistyksen ja sen
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=