338 purjelentoyhdistyksen. Ilmapuolustusyhdistys perustettiin vuonna 1932 Suomen ilmapuolustusliiton Etelä-Saimaan alueen järjestöksi. Yhdistyksen purjelentokerhon toiminta oli erityisen aktiivista. Kerho muun muassa järjesti ratsuväkiprikaatin upseereille ja aliupseereille purjelentokurssit vuonna 1938. Kesällä 1939 järjestettiin Lappeenrannassa myös moottorilentokurssit. Sotien jälkeen ilmapuolustuksen kehittämisen ajatus jäi pois purjelentokerhon toiminnasta. Lähinnä joukko-osastojen perinteitä vaalimaan perustetuista killoista Rakuunakilta perustettiin 7.9.1960, Ratsumieskilta 7.9.1960 ja Karjalan tykistörykmentin kilta 11.4.1965. Yksi tiiveimmin varuskunnan yhteydessä toimineista ja edelleen toimivista yhdistyksistä on sotilaskotiyhdistys. Sotilaskotitoiminta lähti Lappeenrannassa käyntiin, kun 16.11.1918 pyydettiin paikallisessa lehdessä sotilaskodin perustamisesta kiinnostuneita kokoontumaan maanantaiksi 18.11. raatihuoneelle. Hankkeen oli pannut alulle Edith Sahlgren, joka selosti raatihuoneen kokoukselle sotilaskotityön tarpeellisuutta, kaupunkiin oli nimittäin juuri sijoitettu tykistön rykmenttejä. Alustuksen jälkeen käydyn keskustelun jälkeen päätettiin perustaa Lappeenrannan Sotilaskotiyhdistys. Kokouksessa valittiin toimikunta keräämään varoja sotilaskotityölle sekä hankkimaan yhdistykselle huoneisto. Rahaa saatiin aluksi kerätyksi yli 7 000 markkaa ja huoneistoksi saatiin entisen Seurahuoneen tiloissa majailevalta suojeluskunnalta neljä huonetta ja keittiö. Sotilaskoti avattiin jouluaattona 1918. Sotilaskoti toimi aluksi vapaaehtoisella työvoimalla. Pian kuitenkin jouduttiin palkkaaman hoitaja, Matilda Kaartinen. Sotilaskoti sai jo ensimmäisenä toimintavuotenaan kirjaston, jota kartutettiin lahjoituksilla ja keräyksillä. Sotilaskodin ongelmaksi nousi pian sen sijainti varuskunta-alueen ulkopuolella. Ongelma korostui etenkin kun syksyllä 1920 tuli voimaan ns. iltalomakielto, jonka jälkeen varusmiehet eivät enää saaneet liikkua kaupungilla. Uudenmaan rakuunarykmentin ja Hämeen ratsurykmentin siirryttyä Lappeenrantaan vuonna 1921 hankittiin sotilaskodille varuskuntaalueelta pääportin vieressä sijainnut rakennus. Tilat olivat kuitenkin ahtaat, ja vuonna 1922 sotilaskoti saatiin siirretyksi Suomen rakuunarykmentin entiseen ruokala- ja kirkkorakennukseen. 1920-luvulla sotilaskotiyhdistyksen toiminta laajeni siten, että se alkoi huolehtia myös Uudenmaan rakuunarykmentin ja Hämeen ratsurykmentin kenttäkaupoista. Yhdistyksellä oli kasarmialueella lisäksi kesäisin ravintola, ns. kesäpaviljonki. Kun Viestieskadroona ja Rakuunarykmentin aliupseerikoulu siirtyivät vuonna 1937 uuteen kasarmirakennukseen kasarmialueen läheisyyteen, perustettiin sinne myös toinen sotilaskoti. Kolmas sotilaskoti perustettiin vuoden 1939 ylimääräisten kertausharjoitusten aikana linnoitukseen. Varuskunta-alueella sijainnut suuri sotilaskoti vaurioitui talvisodan pommituksissa niin pahasti, ettei siinä enää voitu jatkaa toimintaa. Ilmavaaran vuoksi jouduttiin sulkemaan myös linnoituksen kahvitupa. Välirauhan aikana sotilaskoti toimi Lappeenrannan lyseon kellarikerroksessa ja aulassa ja myöhemmin Lappeen seurakuntakodissa. Pian kuitenkin keskussotilaskoti korjattiin ja avattiin 31.8.1940. Keskussotilaskodin käyttö oli erittäin vilkasta koko sotien kauden. Myös linnoituksen kahvitupaa käytettiin niin runsaasti, että se jouduttiin siirtämään vuoden 1940 lopussa suurempaan huoneistoon, joka kunnostettiin vankilan myymälätiloihin. Viestieskadroonan ja rakuunarykmentin aliupseerikoulun alueella oleva kahvituvan tilalle rakennettiin käytön lisääntyessä parakkisotilaskoti. Se avattiin jouluna 1943. Rintaman lähestyessä Lappeenrantaa kesällä 1944 siirtyi sotilaskoti Mäntyharjulle. Sodan päätyttyä varuskunnan sotilaskodit avattiin jälleen; linnoituksen sotilaskoti kuitenkin lakkautettiin jo vuoden 1944 aikana. Keskussotilaskotia remontoitiin vuonna 1960, jolloin rakennuksen kellaritiloihin sijoitettiin muun muassa kirjasto. Vuonna 1967 keskussotilaskotiin valmistui munkkileipomo. 1980-luvun alussa sotilaskotiyhdistyksellä oli jo 18 palkattua työntekijää, vapaaehtoisten työntekijöiden tunteja tehtiin silti 4 000 tuntia. Vanhan kasarmialueen sotilaskodin ohella toimintaa on Päällystöopiston sotilaskodissa, ja kolmas sotilaskoti sijaitsee Taipalsaaren harjoitusalueella. Lappeenrannan Sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtajana toimi vuoteen 1937 asti Edith Sahlgren, vuonna 1930 oli kuitenkin Siviä Ruotzi vuoden puheenjohtajana. Sahlgrenin jälkeen puheenjohtajaksi valittiin Kerttu Suuronen, joka oli tehtävässään vuoteen 1940 saakka. Toukokuussa 1940 tuli puheenjohtajaksi Aino Snellman ja vuonna 1951 Meri Kärmeniemi. Vuosina 1966–1976 puheenjohtajana toimi Anita Valjakka, vuosina 1976–1977 Rauni Karvinen, vuosina 1977–1981 Irma Ryynänen, vuosina 1981–1990 Leena Risku ja vuodesta 1990 Seija Kesälä.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=