339 15.3 Vanhojen joukko-osastojen siirto ja lakkauttaminen 1700-luvun linnoituskaupunki ja 1800-luvun leiri- ja kasarmikaupunki Lappeenranta toimii vielä 1900-luvullakin varuskuntakaupunkina. Varuskunnan merkitys teollistuvalle ja väkiluvultaan kasvavalle kaupungille ei enää kuitenkaan ole ollut niin suuri kuin aikaisempina vuosisatoina. Itsenäisyyden kaudellakin toki varuskunnalla on ollut kaupungille suuri taloudellinen merkitys. Varuskunnan runsaslukuinen kantahenkilökunta saa palkkansa valtiolta ja kartuttaa kaupungin verotuloja. Myös varusmiehet kuluttavat kaupungissa rahaa. Kaupunkiin ja ympäröivälle maaseudulle suuntautuu myös varuskunnan hankintoja. Vielä ennen sotia suurin prosenttiosuus Lappeenrannassa palveluelinkeinoissa toimineesta väestöstä työskenteli varuskunnassa. Jyrki Antikaisen mukaan esimerkiksi vuonna 1940 puolustusvoimain henkilöstö oli 23,7 % ammatissa toimivasta väestöstä. Vielä 1970-luvun lopussa varuskunnan piirissä työskenteli lähes 500 palkattua henkilöä. Lisäksi alueella oli noin 1 200 varusmiestä ja 300 toimiupseerioppilasta. Varuskunnan palkkojen ja päivärahojen summa oli vuosittain noin 20 miljoonaa markkaa. Varuskunnan Lappeenrannan talousalueelta suorittamien hankintojen arvo oli yli 7 miljoonaa markkaa. Varuskuntaan oli myös sijoitettu vuosittain keskimäärin 4 miljoonan markan edestä rakennusrahoja. Kulttuuripuolellakin varuskunta on edelleen merkittävä tekijä Lappeenrannassa, erityisesti musiikin suhteen. Toivasen mukaan jo vuoden 1918 sodan jälkeen Raskaan tykistörykmentin ja Kenttätykistörykmentti 3:n soittokunnat esiintyivät viikoittain. Tykistön soittokunnat esiintyivät aina vuoteen 1923 saakka. Vuonna 1920 esiintyi kaupunkilaisille jo myös Uudenmaan rakuunarykmentin soittokunta ja vuodesta 1923 lähtien Ratsuväkiprikaatin soittokunta. Ratsuväkiprikaatin soittokunta koostui vuodesta 1926 lähtien 20 miehestä. Se esiintyi myös Helsingissä soittaen kesällä 1927 Esplanadin soittolavalla kuukauden päivät. Varuskunnassa oli soittokuntien lisäksi myös kuorotoimintaa, ja asevelvollisten keskuudesta oli esimerkiksi kesällä 1930 koottu oma jazzorkesteri. Varuskunnan musiikkitoiminta on jatkunut myös sotien jälkeen. Nykyisin soittokunta eli Rakuunasoittokunta toimii liitettynä Päällystöopistoon. Varuskunnan merkitys Lappeenrannan urheilutoiminnalle oli voimakas. Lappeenrannan urheilun järjestötoimintaa tutkinut Timo Herranen liittää yleisemminkin sotienväliseen suomalaiseen urheiluun maanpuolustuksen. Urheilun kansalliseksi tehtäväksi katsottiin hänen mukaansa – propaganda‑arvon ohella – kansan sotilaskunnon kohottaminen. Lappeenrannassa tämä ilmeni muun muassa paikallisten seurojen ja varuskunnan tiiviinä yhteistyönä. Jo vuonna 1919 Raskas kenttätykistörykmentti avusti Lappeenrannan luistinseuran kentän kunnossapidossa. Kenttä oli vuosina 1919–1920 varuskunnan hallinnassa olevalla alueella, leirikentällä upseerikasinon edessä. Vuonna 1922 urheilukentälle saatiin paikka leirikentän pohjoispäästä, palaneen ortodoksikirkon ja rautatieaseman vierestä. Varuskunta auttoi kentän rakentamisessa ja varuskunnan joukot osallistuivat kentällä moniin kilpailuihin sekä joukko‑osastoina että yksittäisinä kilpailijoina. Leirikentän maastoa käytettiin usein ennen sotia hiihtokilpailujen järjestämiseen. Ratsuväkiprikaati rakensi kaupunkiin vuonna 1922 myös hyppyrimäen. Urheilutoiminnassa yhteistyöstä hyötyivät sekä varuskunta että kaupunki. Esimerkiksi sotien jälkeen Hämeen ratsurykmentin siirto Lahteen ja Uudenmaan rakuunarykmentin jalkauttaminen heikensivät varuskunnassa toiminutta Hubertus-seuraa. Seura salli vuoden 1946 jälkeen myös siviilien liittyä seuraan ja jatkoi edelleen toimintaansa. Seura käytti toimintaansa Kenttätykistörykmentti 3:n hevosia. Taloudellisten tekijöiden ja erilaisten kulttuuritoimintojen ohella varuskunnan läsnäolo vaikutti muutenkin kaupungin elämään. Riitta Räsäsen mukaan Lappeenrantaan sijoitettu sotaväki jo 1800luvulta alkaen muun muassa vakiinnutti kaupungissa virallisten juhlatilaisuuksien muodoiksi marssit, paraatit, sotilassoiton, kenttäjumalanpalvelukset, juhlalliset katselmukset ja kansanjuhlat. Toivanen listaa varuskunnan itsenäisyyden kaudella Lappeenrannassa pitämistä juhlista näyttävimmiksi muun muassa vuonna 1921 pidetyt Suomen vanhan sotaväen 40-vuotisriemujuhlat ja ratsuväkirykmenttien 10- ja 20-vuotisjuhlat vuosina 1928 ja 1938. Tärkeitä tapahtumia olivat myös Mannerheimin vierailu Uudenmaan rakuunarykmentissä kesäkuussa 1934 ja Ruotsin kruunuprinssi Gustaf Adolfin vierailu Lappeenrannassa samana kesänä, jolloin Uudenmaan rakuunarykmentti järjesti vierailun yhteydessä vastaanoton ja sotaharjoitukset.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=