342 prikaati oli pääosin siirtynyt varuskuntaan 1970-luvun loppuun mennessä. Tykistörykmentin tuli nyt myös siirtyä varuskuntaan. Rykmentin henkilökunta ei ollut lainkaan innostunut siirtymään Vekaranjärven korpivaruskuntaan – siirtohalukkuudesta suoritetun kyselyn perusteella Vekaranjärvelle halusi siirtyä vain kymmenesosa henkilökunnasta. Lappeenrannassa haluttiin pysyä, sillä monet olivat juurtuneet kaupunkiin ja kokivat sen viihtyisäksi asuinpaikaksi. Lisäksi 60 prosentilla siirtymään haluttomista oli oma asunto kaupungissa ja 80 prosentilla vaimolla oli pysyvä työpaikka Lappeenrannassa. Vuosina 1972 ja 1973 siirtyikin tykistörykmentistä 18 upseeria tai aliupseeria reserviin tai muihin joukko-osastoihin. Ennen siirtymistä vaihtui rykmentin komentaja viimeisen kerran Lappeenrannassa, kun reserviin siirtyvän komentajan, eversti Ilkka Seppälän tilalle määrättiin komentajaksi eversti Pekka Aitero. Komentajan tehtävien vaihto tapahtui vuonna 1977. Seuraavana vuonna rykmentti vietti vielä 60vuotisjuhliaan Lappeenrannassa. Vuosina 1978 ja 1979 rykmentistä erosi, siirtyi eläkkeelle tai siirtyi kaupungin muihin joukko-osastoihin Vekaranjärvelle muuton vuoksi 47 sotilas- ja siviilihenkilöä. Rykmentin työntekijöistä siis vaihtui lähes puolet kahdessa vuodessa. Rykmentin viimeinen patteri jätti Lappeenrannan helmikuussa 1980. Tykistörykmentin siirtyessä kaupunki menetti noin 250 veronmaksajaa, joista osa oli kantahenkilökunnan perheenjäseniä. Menetysten joukkoon kuului myös tykistörykmentin 10 miljoonan markan “liikevaihdon” katoaminen kaupungista. Lappeenrannassa ei katsottu välttämättömäksi lopettaa koko varuskuntaa. Keväällä 1972 katsoi everstiluutnantti Jukka Suviniemi artikkelissaan Sotilasaikakauslehdessä, että kun Taipalsaarelle – noin 30 kilometrin päähän varuskunnasta – oltiin saamassa puolustuslaitokselle noin 2 200 hehtaaria käsittävä harjoitus- ja ampuma-alue, niin Lappeenrannan varuskunnan kehittäminen nykyaikaiseksi kaupunkivaruskunnaksi oli mahdollista. Jo aiemmin oli tehty päätös kehittää varuskunta-alue kanta-aliupseerikoulun, sotilaspiirin esikunnan ja Uudenmaan rakuunapataljoonan varuskunnaksi. Kehittämistoiminta oli Suviniemen mukaan ollut pysähdyksissä 10 vuoden ajan eli lähes koko 1960-luvun. Tämä oli johtunut Suviniemen mukaan siitä, että Karjalan tykistörykmentin uusi sijoituspaikka oli jäänyt avoimeksi. Tilanne laukesi vuonna 1966, jolloin tehtiin päätös uusien tilojen rakentamisesta tykistörykmentille Valkealan varuskuntaan. Vielä vuonna 1985 katsottiin, että varuskunta – ja Uudenmaan rakuunapataljoona – tulisi pysymään Lappeenrannassa. Puolustusministeriön katsottiin sijoittaneen niin paljon varoja varuskuntaan, ettei sitä olisi järkevää siirtää pois kaupungista. Uudenmaan rakuunapataljoonan komentaja piti
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=