Lappeenrannan varuskuntahistoria

42 muodosta huolimatta asemakaava Liliuksen mukaan pohjautuu edellisen vuosisadan perinteeseen – Ruotsissa oli 1600-luvulla suunniteltu useita radiaalikaavaa noudattavia linnoituskaupunkeja. Faberin ja Cedersparren linnoitus- ja asemakaavasuunnitelmassa voidaan kauden muihin asemakaavasuunnitelmiin verrattuna pitää poikkeuksellisena länsirannan artikulointia. “Alakaupunkia” rajasi veden puolelta koko alueen pituudelta mittakaavan mukaan 15 kyynärän levyinen laituri. Rantaviivan käsittely poikkesi suunnitelmassa selvästi suurvaltakauden aikaisista, luonnonvaraisiksi jätetyistä rannoista. Suurvaltakauden aikana rannan täyttivät usein porvariston ranta-aitat; vasta klassismin asemakaavoissa, vuoden 1743 jälkeen, suosittiin artikuloitua, suoran laiturilinjan reunustamaa rantaviivaa. Toinen ajan tyylistä poikkeava piirre suunnitelmassa oli kaupungin pääkatujen korostaminen merkitsemällä ne piirustukseen muita katuja leveämmäksi. Tämä koskee jossain määrin ylätasanteella eteläiseltä portilta pohjoiseen kulkevaa ylätasanteen pitkittäiskatua ja selvemmin rantatorilta pohjoiseen kulkevaa “alakaupungin” kahtia jakavaa katua. Muissa ison- ja pikkuvihan välisissä asemakaavasuunnitelmissa ei ole havaittavissa kaupungin sisäistä katuleveyden vaihtelua. Myös suurvaltakauden kaupunkien katuverkko oli tasalevyinen.

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=