Lappeenrannan varuskuntahistoria

50 ongelmiin. Linnoitustöihin komennetut sotilaat ja työläiset tarvitsivat majoitustiloikseen parakkeja. Vanhimmat tiedossa olevat parakkia esittävät ruotsalaiset piirustukset tehtiin todennäköisesti vuonna 1672 Malmön linnoitukseen suunniteltuja parakkeja varten. Parakit olivat useimmiten äärimmäisen yksinkertaisia puurakennuksia. Vielä 1700-luvun alkupuolella parakeista ei ollut sotilasvirkatalojen tapaan tyyppipiirustuksia, joskin Berg huomauttaa Gabriel Cronstedtin vuonna 1705 suunnitteleman parakin toimineen esikuvana useille parakeille aina 1740-luvulle asti. Lappeenrannassa rakennettiin kesällä 1725 pääkadun, Suuren Kuninkaankadun, varteen tykistön upseerien käyttöön parakki (numero 1). Rakennuksesta on säilynyt Johan Conrad Cedersparren vuoden 1725 lopussa allekirjoittama piirustus. Juuri tätä parakkia Stackelberg kaiketi luonnehti “suureksi kuuden huoneen parakiksi”. Rakennus oli noin 18 x 48 kyynärän kokoinen. Sen kuusi huonetta oli sijoitettu siten, että keskellä oli kaksi isoa huonetta vierekkäin ja kummallakin laidalla peräkkäin kaksi pienempää huonetta. Rakennuksen pohjakaava liittyy sotilasrakennusten rakentamistraditioon. Muunnelmia samanlaisesta huoneiden sijoittelusta, jossa suorakaiteen muotoisen rakennuksen päissä olevien pienempien “kammarien” välissä sijaitsi yksi tai useampi koko rakennuksen levyinen iso huone, voidaan havaita jo Erik Dahlbergin sotilasvirkatalojen mallipiirustuksista vuodelta 1687. Kuuden huoneen parakin mallina eivät kuitenkaan liene olleet Dahlbergin piirustukset, vaikka, kuten Toivanen on huomannut, parakin uunit olivat piirustuksen mukaan aivan samanlaiset kuin Dahlbergilla. Lappeenrannan parakki poikkesi Dahlbergin piirustuksista monin tavoin. Yksi merkittävä ero oli, että parakissa oli jokaiseen huoneeseen oma sisäänkäynti. Muita eroja oli kivijalassa, katon muodossa ja muissa yksityiskohdissa. Rakennuksen perusta oli harmaakivestä. Julkisivun puolella siinä oli neljä ovea, joiden alapuolella olivat kolmiaskelmaiset portaat. Lisäksi julkisivun puolella oli neljä ikkunaa. Ikkunat ja ovet oli sijoitettu symmetrisesti rakennuksen keskiakselin osoittavaan hirsisalvokseen nähden. Salvoksen molemmin puolin sijaitsivat ovet, ja niistä rakennuksen reunoja kohden seurasivat ikkuna, ovi ja lähimpänä kulmaa ikkuna. Pohjakaavan huoneitten väliseinät näkyivät myös julkisivussa hirren salvoksina. Huoneleveys lienee valittu hirren pituuden mukaan. Toinen mahdollinen huonekokoon vaikuttanut tekijä olisi voinut olla sotilaiden joukkuejako – joskin parakki oli upseereiden käytössä. Uloslämpeävien uunien savupiiput sijoitettiin symmetrisesti jo väliseinien risteyksiin sijoitettujen uunien perusteella. Symmetrisesti keskiakseliin nähden oli sijoitettu myös korkean aumakaton peittämälle ullakolle valoa tuovat kattoikkunat. Lappeenrannassa rakennettiin usein sotilasrakennuksiin korkea aumakatto mahdollisesti sotilaiden varusteiden säilyttämiseen. Toisaalta jos ullakkoa käytettiin varastona, tarvittiin sinne myös valoa sekä varusteiden lastaus- ja purkutie. Näitä tarpeita varten oli luonnollista rakentaa kattoon korkeat kattoikkunat.

RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=