59 hyvinkin mahdolliselta. Vertailemalla ison- ja pikkuvihan väliseen aikaan ajoittuvaa säilynyttä karttamateriaalia voidaan päätellä Lappeenrannan kaupunkirakenteen toteutuneen hyvin pitkälti linnoitusupseerien suunnitteleman ruutukaavan pohjalta. Tiedossa olevan karttamateriaalin perusteella ei voi kuitenkaan päätellä, noudattiko myös siviilirakentaminen säännöllistä asemakaavaa. Ison- ja pikkuvihan väliseltä kaudelta säilyneen muun lähdemateriaalin perusteella on kuitenkin syytä uskoa, että rakentamista valvottiin ja nimenomaan linnoitusupseerien määräysten mukaan. Pekka Toivasen mukaan Haminan pormestari Wittstock, joka johti myös Lappeenrannassa pidettyjä raastuvanoikeuden istuntoja, luki kokoontuneille lappeenrantalaisporvareille everstiluutnantti Faberin rakennustoimintaa koskevat käskyt ja hyväksytti ne porvareilla sellaisenaan. Everstiluutnantti Johan Jacob Faber muun muassa määräsi keväällä 1724 purkamaan kaupunkilaisten omistamia rakennuksia rakennettavan makasiinin tieltä ja siirtämään ne niille osoitettuun paikkaan. Rakentamisen valvontaa kuvaavat myös kaupunkilaisten valitukset samana vuonna siitä, että kauppias Dobbinin rouva oli rakentanut talonsa porvariston parhaille markkinapaikoille, kun taas he olivat rakentaneet maaherran, everstiluutnantti Faberin ja Lappeenrannassa olevan maistraatin ohjeiden mukaisesti talonsa, jotka nyt vielä olivat linnoitustöiden takia purku-uhan alaisia. Huomattava on myöskin, että linnoituksen “alakaupungin” ja “itäkaupungiksi” kutsutun niemen itärannan talojen kuntoa tarkastamaan asetettiin tarkastajat. Ison- ja pikkuvihan välisen ajan lähdemateriaalin valossa näyttää ilmeiseltä, että Lappeenrannan asemakaava toteutui katuverkon, aukioiden ja kortteleiden osalta jokseenkin siinä asussa kuin se esiintyi jo everstiluutnantti Faberin ja konduktööri Johan Conrad Cedersparren suunnitelmapiirustuksessa 1720-luvun alkupuolella. Samaten toteutui sotilaallisten ja julkisten rakennusten sekä aukioiden sijoittamisen perusteella kaupungin eri toiminnallisten ryhmien eriyttäminen toisistaan. “Alakaupunkiin” sijoitettiin hallinnolliset rakennukset ja kauppiaiden rakennukset sekä kauppa- ja hallintotori, kun taas linnoituksen ylätasanne sai hälytystoreineen ja makasiineineen pääasiallisesti sotilaallisen leiman. Ne muutokset, joita rakennusvaiheen aikana tehtiin Faberin ja Johan Conrad Cedersparren suunnitelman mukaiseen asemakaavaan, eivät ole kokonaisuuteen verrattuna ratkaisevia.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=