81 muodostuvan ylimmän tykkipuolustusvallin takana. Tykkiasemia oli yhteensä 20. Ylin rintavalli ja luiskan yläosa olivat maarakenteisia. Maakerrokset oli kuitenkin tuettu molemmilta puolilta kivimuurauksella. Tykkivallin keskeltä, kasarmirakennuksen päädyn kohdalta, oli käynti vallin edessä olevaan paalutuksella edestä eristettyyn vallihautaan. Tästä kaivannosta oli vallin taitteiden kohdalla kolme käyntiä keskimmäisen vallin takana sijaitsevalle katvetielle. Keskimmäinen valli oli kivimuurauksella molemmin puolin tuettu maavalli. Sillä ei sijainnut tykkejä, eikä sitä ollut myöskään varustettu paalutuksella. Keskimmäiseltä vallilta oli järjestetty kulkutie uloimpaan, käsipuolustukselle tarkoitettuun ja paalutuksella vahvistettuun etummaiseen vallikäytävään kuudesta kohtaa. Järjestely toteutettiin siten, että taitteisen vallin jokaiseen kulmaan jätettiin kulkutie. Kulkutie oli katveen turvaamiseksi tehty taitteiseksi. Linnoituksen vallit olivat pääosin maavalleja, joita tosin oli tuettu harmaakivestä muuratuilla muureilla. Samantapainen rakennustekniikka oli käytössä muissakin Vanhan Suomen linnoituksissa. Tulelle altis etuluiska oli Lappeenrannassa aina maavalli. Se oli muodostettu rakentamalla luiska ensin porrasteiseksi ja vasta tämän jälkeen tasoitettu sopivan kaltevaksi. Valli pyrittiin näin vahvistamaan eroosiota ja tykkitulta kestäväksi. Maavallien oli Astalan mukaan havaittu olevan tehokkaampia puolustuksessa kuin kivivallitusten. Raskaat ammukset hajottivat helposti kivimuurin, kun taas tykkitulella ei ollut suurtakaan vaikutusta kerrostuskulmaltaan luonnolliseen maavalliin. Ammusten sivulle lennättämä maa-aineskin oli helppo lapioida takaisin. Linnoituksen puolustuksellisessa rakenteessa pyrittiin mahdollista hyökkääjää vastaan puolustautumaan syvyyteen porrastetuilla ja tykistöllä varustetuilla tukikohdilla jotka pystyivät tukemaan toisiaan ristitulella. Tärkeät varastot ja kasarmit oli sijoitettu linnoituksen keskustaan, linnoitusniemen ylätasanteen suojiin. Kun tykkien tehokas tulietäisyys ei ollut kovin pitkä, katsottiin porrasteisen varustuksen takana sijaitsevan keskuslinnoituksen varastojen olevan turvassa. Linnoitusjärjestelmään liittyi oleellisena tekijänä vallitusten edustalla oleva 130 syltä (260 metriä) leveä tyhjä ampuma-ala eli linnoitusesplanadi, jota linnoituksen tykit pystyivät ristitulella pyyhkimään. Lappeenrannan linnoituslaitteet oli rakennettu ajan muiden linnoitusten tapaan bastionijärjestelmän mukaisesti. Bastioneja käytettäessä taas oli valittavissa useiden eri linnoitusteoreetikkojen sovelluksia järjestelmästä. Kaakkois-Suomen linnoitukset on yleensä liitetty bastionijärjestelmältään Vaubanin kehittelemään linnoitusjärjestelmään. Lappeenrannan osalta on kuitenkin huomattava, että siellä ei maaston korkeuserojen vuoksi ollut mahdollista käyttää eurooppalaisten esikuvien mukaista puolustusjärjestelmää kovin kaavamaisesti, vaan bastionit ja raveliinimaiset lisävarustukset oli sijoitettu maaston mukaan porrasteisesti.
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=